Reilua äänen käyttöä ja nopeita jalkoja

Niitä tarvittiin eilisissä treeneissä, jotka loppupeleissä menivät ihan mallikkaasti. Lämppärit molemmille radoille tehtiin remmi kaulassa. Mango meni nenä maassa omiaan touhuten. Molemmille radoille teimme kaksi suoritusta. Lämppärillä toinen kerta oli hyvä ja onnistumiseen oli hyvä lopettaa. Ääntä joutui kyllä käyttämään ihan urakalla ja maneesi raikasi "TÄNNE!!!" huutoja ja karjaisuja. Pääasia, että lopputulos oli onnistunut!

Toiselle radalle tehtiin myös "rataan tutustuminen remmi kaulassa. Toisella yrityksellä Mango singahti omille teilleen, jolloin minä käännyin kylmän rauhallisesti portille sanomatta sanaakan. Sieltä se sitten samoin tein palasi ja kolmas kerta menikin sitten super hienosti. Mangon kiinnostus riittää jahka vauhtia riittää ja minä juoksen hulluna "karkuun". Kaikille radoilla tämä ei valitettavasti toimi, eikä se aina toimi silloinkaan vaikka rata olisi kuinka vauhdikas.

Eipä tässä kait sitten muuta, kuin harjoituskerta kerrallaan ja nautitaan yhdessä tekemisestä. Kontaktitreeniä voisi täällä kotona tehdä ja vähän muutakin touhuta. Keskittymiskyky ja kiinnostuksen aste vain tuolla terrierillä ei aina ole kovinkaan korkea. Edessä pääsiäis- ja ehkä myös vapputauko ja sitten taas toukokuulla jatketaan harjoituksia...

Kehitysaskelia odotellessa

Pari viikkoa pidimme treenitaukoa ja lomailimme hieman pohjoisemmassa Vuokatin vaaroilla. Edellisistä treeneistä jäi kirjoitukset kirjoittamatta, koska perheemme on pian kaksi viikkoa sitten saanut vahvistuksen joukkoihinsa. Uusin tulokas on partacollie narttu Rudy johon voi käydä kotisivuillamme tutustumassa. Muistetaan, että tämä on Mangon blogi!

Eilen siis oli toiset treenit parin viikon tauon jälkeen ja kuten otsikosta voi arvailla niin eipä tässä huimia edistymisiä ole tapahtunut. Jostain pitäisi Mangolle keksiä "se jokin" mikä saisi hommasta innostumaan. Taas juostiin maneesia ympäri etsien hevosten jättämiä kakkakikkareita. Argh! Kaksi rataa tehtiin ja molemmat aloitettiin remmisulkeisilla. Sen jälkeen päästiin jo suht normaalisti etenemään, vaikkakin Mangon nenä oli enemmän maata kuin esteitä kohti. Toisella, varsinaisella radalla, saatiin kolmas suoritus näyttämään melkein agilityltä ja tuntui kuin Mangokin olisi yht äkkiä muistanut: "Ainiin, tätähän me oltiinkin täällä tekemässä!". Näihin heräämisiin menee vaan välillä tuskastuttavan pitkä aika.

Kirjallisuutta ja julkaisuja olen nyt haalinut itselleni tällaisen "mahdottoman" koiran treenaamisesta. Toivotaan, että jostain apua löytyy. Periksi ei anneta! Odotellaan taas ensi sunnuntaita ja toivotaan, että saataisiin hiukan enemmän onnitumisen fiiliksiä - sekä koiralle että ohjaajalle :) .

Ohjaajan ohjausta ja suuria onnistumisia

Kiireinen töissä käyvä kotiäiti ei meinaa ehtiä kirjoittelemaan joten nyt käsittelemme 30.1. ja 6.2. pidetyt treenit.

30.1. olimme Mangon kanssa hyvissä ajoin paikalla ja hyvä, että oltiin! Ensi töiksemme piti kaivaa reitti varastolta hallin ovelle ja sitten yrittää kaivaa hallin ovet auki, Huh! Alkulämmittely tuli minulla tehtyä siinä. Tehtiin taas lämppäri ja varsinainen rata. Mango toimi ihan hienosti ja hyvillä mielin päästiin kotiin ajelemaan. Pitää kyllä yrittää ehtiä kirjoittamaan edes jotain ylös heti treenien jälkeen, koska nyt kyllä lyö aivot ihan tyhjää. Pahoittelen.

6.2. saatiin taas tehdä hieman lumitöitä, että saatiin hallin ovet auki. Mangon kanssa aloitettiin lämppärillä. Ensimmäinen kierros mentiin tuttuun tapaan remmi kaulassa. Sitten ei enää remmiä tarvittukaan. Mango meni todella hienosti ja olemme päässeet jo niin pitkälle, että koira kuuntelee ja seuraa minua eikä vaan juokse namin perässä. Vaikkakin heti radan jälkeen se kyllä kovasti napittaa suoraan silmiin, et nyt se lihapulla tänne!! Ihana! Mielenkiintoista olisi päästä kokeilemaan alustalle jota ei ole kyllästetty hevosen kakkakikkareilla. Ne tuntuvat olevan nyt ainoa häiriötekijä.

Varsinaiselle radalle saikin sitten ohjaaja ohjeita juosta lujempaa (?!? vielä lujempaa ?!?) eikä saisi jäädä esim. putken toiseen päähän odottelemaan koiraa vaan juosta jo täysiä seuraavalle esteelle. Näin se sitten meni: minä jatkoin vanhaan malliin ja kun meinasin pysähtyä odottelemaan alkoi katsomosta hirveä huuto "Juokse Noora!!" ja sitten juostiin! Tämä kylläkin toimi ja kovaa vauhtia mentiin. Onhan se selvä, että tuo toimii. Mango harvemmin tulee minun luokse pyydettäessä vaikka olisi mitä herkkuja luvassa, mutta perään se kyllä juoksee jos karkuun lähden. Pyrimme siis myös jatkossa soveltamaan Magon "saalistusviettiä" treeneissä. Treenien jälkeen olo oli perinteinen: "väsynyt, mutta niin onnellinen" ja Riittakin vielä sanoi, että syytä ollakin onnellinen :)

Kyllä meistä vielä jotain tulee, uskokaa vaan. Minulla on ainakin usko pieneen silkkitermiittiini - vaikka usko välillä hieman horjuukin. Oikealla tiellä ollaan ja tätä tietä jatketaan kohti ensi sunnuntaita ja katsotaan niitä uusia epiksiä sitten keväämmällä.. ;)

Treeniä treeniä ja vähän kakkakepposia...

Episten jälkeen oltiin täynnä intoa (lue: ohjaaja oli täynnä intoa), kun lähdettiin treeneihin. Mangolla oli kuitenkin kakkakeppos-päivä eli hevosen kakkakikkareet olivat suurin mielenkiinnon kohde. Keppostellen se sitten kirmasi onnellisena ympäri maneesia etsien uusia ihania kikkareita. Siirtyi kyllä nopeasti takasin autoon odottelemaan kotimatkaa...

Seuraavana sunnuntaina oli mammalta maksat loppuneet ja kaupasta oli tuotu lihapullia korvamaan tämä suuren suosion saanut herkku. Vaihtelu näköjään virkistää tässäkin asiassa ja lihapullat kelpasi ja olivat jopa kiinnostavampia kuin ne edellisellä viikolla kiinnostaneet hevosen kakat. Kaksi eri rataa teimme ja molemmat kolmeen kertaan. Molemmat radat käytiin ensin läpi remmin turvin. Seuraavat kaksi kierrosta meni molemmilla radoilla loistavasti! Varsinkin ensimmäisellä radalla teimme henkeäsalpaavan upean suorituksen!! Joku viisaampi saisi kertoa mistä johtuu, että Mango tarvitsee sen yhden "rataan tutustumisen" remmin kanssa (huom. löysällä hihnalla) ja sen jälkeen toimii kuin vanha tekijä? Itse epäilen sen johtuvan siitä, että poika on vielä hieman epävarma. Sen lisäksi se saa onnistumisesta ja ruhtinaallisista kehuista halua tehdä uudelleen samat kuviot. Ryhtinaallisia kehuja on vaikea antaa, jos/kun se ilman remmiä ryntää sinne tänne pitkin maneesia kuuntelematta yhtään mitään. Tämä tapahtuu vaikka kuinka yrittäisin olla innostunut ja iloinen. Mamma ei vaan taida olla tarpeeksi kiinnostava, kun maailma on samaan aikaan täynnä paaaaljon paljon kiinnostavampia hajuja ja paikoja joita pitää päästä merkkailemaan. Ohjaaja on hukassa, osaamaton ja neuvoton :( Saa auttaa ja kertoa vinkkejä!

Epikset 2011 osa 1

Ensimmäiseksi niille jotka ihmettelevät päivitystaukoa, niin eipä ole ollut mitä päivittää. Treenitaukoa ollut koko joulukuun kovien pakkasten vuoksi. Kyllä meillä ollaan kierroksilla käytykin!

Läpötila nousi sunnuntaiksi sieltä yli -10'C lähelle nollaa ja vettäkin taivaalta saatiin. Treenit siis tiedossa, mutta se olikin meidän ryhmän vuoro järjestää epäviralliset kilpailut! Ou-nou! Yli kuukauteen ei oltu esteitä nähtykään ja nyt piti sitten oikein yleisön eteen lähteä säätämään. Paikalle saapuessani minä olikin ryhmästä ainut joka oli uskaltautunut koiran mukaan ottamaan. Kaksi rataa oli tiedossa, eli ensin möllirata kilpaillen ja sitten 1. luokan rata harjoitellen.

Lämmittelyratoja ei ollut joten senhän tiesi mitä tapahtuu, kun Mangolta pannan poistaa ja pitäisi lähetä radalle. Ensimmäisen hypyn jälkeen poika sinkosi sinne ja tänne, mutta haukkumaan ei alkanut eikä merkkailemaan, kiitos siitä! Sitten vaan takaisin hihnan päähän ja sitten mentiinkin (huom! löysällä hihnalla) rata hienosti läpi. Itse asiassa irrotin hihnasta muutaman ensimmäisen esteen jälkeen ja hienosti meni loppuun asti. Hyvä Mango!! 1. luokan rata mentiinkin sitten superhienosti ihan vaan panta kaulassa, namien voimalla ja melkein loppuun asti. Uusi musta pimeä putki tuotti vaikeuksia monille muillekin ja muutaman yrityksen jälkeen Mango jättikin sitten leikin kokonaan kesken ja lähti etsimään mielenkiintoisempia juttuja. Kaiken kaikkiaan Mango yllätti minut todella iloisesti ja intoa puhkuen odotan jo ensi viikon treenejä! Nyt siis kaikki peukut pystyyn, että pakanen ei laske alle -10'C !!

Sikäli mikäli treenejä on luvassa ja Mango jatkaa aloittamaansa upeaa kehitystä tulemme tämän vuoden aikan saamaan myös blogipäityksen "Epikset 2011 osa 2". Mitään emme lupaa, mutta kaikki on mahdollista :)

"Teidän paras rata ikinä."

Eipä ole ollut hetkeen kirjoittamisen aihetta... Treeneissä ollaan kyllä käyty, mutta kuten syksy, on myös treenit olleet harmaan sävyisiä. Nyt saatiin vihdoinkin lunta maahan ja mikäs sen paremmin mieltä piristää! Ihmisen mielentilastahan se kuitenkin monesti on kiinni, kuinka hyvin tai huonosti siellä radalla menee - meidän tapauksessa ainakin ;)

Lunta maassa ja pakkasrajaa hipoen (raja on -10 astetta ja auton mittari näytti -8)ajelimme Vääksyyn. Edelliset treenit olivat jääneet välistä, koska Isänpäivän kunniaksi olimme päättäneet viettää koko päivän perheen kesken. Auto jätettiin käyntiin ja Mango oli odotusajat autossa, eikä katsomossa keräämässä itseään täyteen jännitystä. Tästä otamme käytännön jatkossa josko erossa olo mammasta auttaisi olemaan hieman kiinnostuneempi yhdessä tekemisestä.

Pakkasen ollessa mitä oli, teimme vain kaksi rataa joilla molemmilla oli vain hyppyjä, putkia ja kepit. Tajusin vasta myöhemmin, että lähdin suoraan Mangon kanssa tekemään ilman remmiä ja se jopa toimi!! Jostain kumman syystä mammam kuuntelu oli tällä kertaa jees, vaikka pitihän sitä hieman käydä yleisöä haistelemassa ja pienet "ilo-riehu-juoksut" ottamassa. Niiltä kuitenkin hienosti palauduttiin ruotuun ja toisen radan viimeinen suoritus oli sellaista menoa meiltä molemmilta, että sitä voidaan jo kutsua agilityksi!! WOW! Kyllä se tuntuikin ihan erilaiselta kuin koskaan ennen. Namia toki Mango sai, mutta nyt se jotenkin kuunteli mitä piti tehdä eikä vain juossut namin perässä.

Ylpeä olen eritoten itsestäni, koska omaan maailman lyhyimmän pinnan joka agilityreeneissä vain venyy, venyy ja venyy... Nyt sitten opettelemaan sitä samaa pinnan venyttämistä myös muille elämän osa-alueille ;) Ylpäe olen myös pienestä silkkipojastani, joka jaksaa keskittyä uskomattomiin suorituksiin. Kaikki lähtee kuitenkin minusta ja minun fiiliksestäni. Eikä pidä hetkeäkään aliarvioida ryhmämme muita jäseniä ja ohjaaja Riittaa jotka jaksavat kannustaa, nauraa ja kehua. Iso Kiitos heille!! Tästä on taas hyvä jatkaa talvi kautta :)

Voi sitä riemua, kun sai ohjata Riemua!!

Sunnuntai 3.10. oli "Riemu-päivä", mutta kerrotaanpa ensin hieman 26.9. pidetyistä treeneistä.

Syyskuun viimeiset treenit ja nähtiin pitkästä aikaa myös Jaana ja Väinö, joka edelleen tykkää sen verran lihapullista, että agilitytreeneissä jaksetaan käydä. Rata taisi koostua useammasta putkesta ja hypyistä ja niitä sitten veivattiin useammassa eri järjestyksessä. Mango suoriutui tasaisen varmasti annetuista haasteista. Edistymistäkin tapahtui, koska kolmannelle eli viimeiselle radalla emme tarvinneet remmiä kertaakaan. Mango häipyi kyllä väärälle esteelle, mutta palautin heti takaisin suorittamaan radan loppuun! Ei siis mitään haukku-räyhä-riehu-kohtausta ympäri maneesia. Se onkin jo iso edistysaskel se :) Viimeinen rata olikin sitten superhuippusuoritus ja Riittakin taisi hiljaa kuiskata "josko noista sittenkin joskus jotain tulee..?" ;) Mango esim. irtosi upeasti putkelle, kuunteli ja TEKI mitä pyydettiin! Onnistumisen tunnetta ei voita mikään!

Lokakuun ensimmäiset treenit ja Nuka-villis palautunut "juoksulomalta". Mukana oli myös Rilla-kultsu joka omistajineen vasta tutustuu agilityn saloihin. Se on pitkä matka se ja pääsinkin sen todella konkreettisesti todistamaan - itselleni ja myös näille vasta-alkajille. Ohjaajallamme Riitalla oli autossa mukana Rillan äiti Riemu joka ohjajaansa Nennen kanssa kisaa kakkosissa (nousu kolmosiin odotettavissa..) sekä Rillan täyssisko Ruu. Olin edellisissä treeneissä maininnut Annelle, että olisi hienoa päästä kokeilemaan osaavan koiran kanssa. Anne oli tästä Riitalle maininnut ja toikin Riemun minulle "koekappaleeksi". Superia!!

Mango toimi yllättävän hienosti vaikkakin oli hieman vaisu. Terävyys puuttui täysin, mutta radat suoritettiin ihan ok. Rengas tuntui aluksi olevan todella todella vaikealta, mutta onnistui toiseen suuntaan hienosti. Kuvakin saatiin otettua (alla). Tasaisia suorituksia kauneusvirheineen ja muutamine onnistumisineen. Remmi ei ollut pannassa kiinni kuin ensimmäisen radan ensimmäisellä kierroksella. Jälleen Mango karkasi kyllä toisille esteille, mutta palautui ilman räyhä-kohtauksia takaisin sinne missä oltiin menossa. Tyytväinen olen pieneen silkkipoikaani :)

Riemu Riemu Riemu.. siinä on kyllä osunut oikea nimi oikealle koiralle! Voi hyvänen aika sitä enrgiaa ja vauhtia! Tein Riemun kanssa samat radat kuin ensin Mangon kanssa (maxi-korkeuksilla tietysti). Ensimmäiselle kerralla Riitta antoi minun tehdä kaikki virheet mikä oli hyvä, koska sillä tavalla opin kuinka tämä koira käyttäytyy. Vauhti oli hurja ja mulla käskyt takelteli täysin.. uups! Onneksi virheistä oppii ja omasta mielestä pari ihan suht onnistunutt suoritusta tuli tehtyä. Kivaa meillä oli ja sehän se on se pääasia :) ..niin ja sen verran hyvin onnistuin minä, että Riitta aikoo jatkossa tuoda minulle Ruun treenihin ja saan sen kanssa aloitella ihan alusta. :) Mikäli siitä sitten joskus jotain tulee niin tehdään.siitä sitten oma bloginsa, koska tämä on Mangon agilitytarina! :)