Periksi en anna!!

Edelliset treenit jäivät meiltä väliin, koska Mangolla oli ollut lauantaina vatsaongelmia ja löysin myös sunnuntaina ihanaisia täi-eläimiä (kai se loinenkin jonkin sortin eläinon?) Wanda-partiksesta. Yök! Lääkkeellä, pesulla ja harjauksellahan niistä eroon päästiin ja masutkin oli kunnossa, joten taas päästiin treenaamaan.

Treeneissä meitä ei ollut kuin me ja Arja Urtsi-käppänän kanssa. Mangolla olikin sitten täysi homma siinä, kun piti vahdata jokainen Urtsin päästämä hengähdys.. *huokaus*. Remmin kanssa tehtti parit radat ja aina kun irti pääsi, niin lähtö tuli. Ystävän neuvomaa "tuplaremmi"-kikkaa kokeilin myös, mutta eipä nyt tainnut olla uusien juttujen opettelulle oikea aika. Kolme eri rataa tehtiin, jokainen kolme kertaa. Viimeisen radan viimeinen kerta päästiin ilman remmiä kokonaan läpi, mutta vaati useamman namikontaktin. Kontakti mikä kontakti ja koira teki mitä pyydettiin!! :)

Näin siis tällä kertaa. Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat jo meidän osalta luovuttaneet, mutta minä en aio periksi antaa! Tiedän, että Mango osaa ja haluan myös sen saavan onnistumisen tunteen. Hermoja ehdin taas kasailla viikon verran ja takataskuun tarvii varmaan pari varapärettäkin etsiä.. Ensi sunnuntaina taas mennään näyttämään mitä me osataan - vai osataanko?

Rataan tutustumista ja huippuonnistumisia

Taukoa pukkasi oman sairastelun ja treenareiden vähyyden vuoksi. Nyt ollaan saatu taas vire päälle ja ainakin yksi uusi pari ryhmään, joten aina löytyy porukkaa treeneihin vaikka joku pois joltain kerralta jäisikin. Hyvä hyvä!!

Mango Mango.. Pieni hassu silkkiterrierini. Nyt olemme löytäneet avaimen onneen joka ei kuitenkaan vie meitä kilparadoille asti vaikka puhtaita onnistuneita ja nopeita suorituksia tulee joka treeneissä. Ongelma: Mangon kanssa on käytävä koko rata remmi kaulassa läpi, jonka jälkeen koira tottelee ja toimii kuin unelma! Mikäli olen yrittänyt antaa Mangolle tilaisuuden toimia heti hienosti niin "Hei hei..!" - siellä se jo sitten painaa intona ympäri maneesia ja haukkuu portilla ja yleisöön ja kuuroutuu täysin*huokaus*. Jahka sen sitten taas saa kiinni ja käydään rata taas remmin kanssa läpi niin sitten taas mennään kuin unelma.. MITÄ mä teen?!?

Olen kyllä super super onnellinen ja tippa linssissä joka kerta, kun Mango on upeasti virheettä radan suorittanut. Poikkeuksetta se vaan on nyt tuolla "ensimmäinen kerta remmillä"-taktiikalla mennyt kahdet treenit. Toisella kerralla oli myös muita uroksia paikalla ja pari uuttakin koiraa ja silti jaksoi keskittyä rataan ja tekemiseen. Noh, katsotaan mitä kolmannella kerralla käy ja jatketaan kontakti- ja yleisiä tottelutreenejä näin arkitouhuissa.

Ensi sunnuntaihin siis.. :)