Pakkasrajaa hipoen ensimmäinen treeninolla

Sunnuntai meni rattoisasti ja koirat peuhasivat pihalle melkein koko päivän parin asteen pakkaskelissä lumesta nauttien. Illemmalla sitten alkoikin pakastumaan ja Riitta soitteli ja kyseli Mangon "säänkestävyyttä". Mehän ei kylmää pelätä ja treenitkin pidettiin sitten pakkasrajaa (-10C) hipoen.

Mango oli saanut suurimmat tohinat tohistua kotipihalle joten minun kanssa yhdessä tekeminen kiinnosti tällä kertaa. Lämmittely oli helppo ja teimme sen kolme kertaa. Kolmas kerta oli aivan loistava puhdas nollarata! Taisi olla meidän ensimmäinen!! A-este houkutteli kyllä kovasti ja Mango kävikin sen pari kertaa itse kokeilemassa ennen kuin oikea lämmittely aloitettiin. Toiselle radalle oltiin sitten inhottavasti laitettu putki A-esteen alta, niin että sisäänmeno suoraan siinä A:lle nousun vieressä.. Siitä ei sittn kyllä kertaakaan kunnialla selvitty! Parhaimmillaan Mango meni jo putkee, mutta päätti palata katsomaan josko kuitenkin olisi voinut mennä sinne A:lle... *huokaus*. Toiselle radalle saatiin uusi tuttavuus pussi jota aluksi treenattiin ihan vaan yksinään. Hienosti Mango meni, mutta ihan ei vielä täysin umpinaista mene läpi. En kyllä todellakaan odottanutkaan ensimmäisellä kokeilulla sellaista tapahtuvankaan!

Kolmannella radalla sinne A:lle sitten vihdoinkin päästiin! Voi sitä riemua!! Tosin piti taas yrittää mennä myös sitä putkea mikä kulki sieltä A-esteen alta. Hienoja oli yritykset kyllä! Pitäisi vaan olla onnellinen, että se A-este nyt sujuu, mutta onko sen pakko olla ihan niiiiin ihana?? Viimeiselle radalla saimme vielä kotijoukotkin kannustamaan, kun Julle ja Hemmo tulivat meitä treeneistä noutamaan.

Vielä ensi sununtaina mennään treenaamaan (mikäli ei paukkupakkaset yllätä) ja sitten ainakin yksi sunnuntai pidetään ansaittua "joululomaa"!

Uuvahtanut ohjaaja

Sunnuntai aamu valkeni tälle ohjaajalle Vihdissä, jossa oltiin pikkutunneille asti juhlittu pikkujouluja koiraystävien kera. Tittelit seuraavalle vuodelle oli jaettu ja minä varasin meille Vuoden Agility Silkki tittelin. Taisin mennä vähän liikoja "lupaamaan", mutta ehkäpä sitten vuodelle 2011?

Mango oli voinut hieman pahoin pari päivää, mutta oli silti pirteä oma itsensä ja uskalsin sen kanssa treeneihin lähteä. Minä en voinut pahoin, mutta olin kaukana omasta pirteästä itsestäni. Riitalla taisi mennä ratajärjestykset nurinkurin ja lämmittelyrata oli kaikista vaikein. Mango kuunteli yllättävän hienosti ja karkasi vain A-estettä moikkaamaan pariin otteeseen. Keppejä harjoittelimme oikein erityisesti, tai ainakin kovasti yritin. Veto oli niin poissa, etten jaksanut edes huutaa Mangolle kunnolla ohjeita. Koira toimi kyllä aivan loistavasti ja jos vaan olisin itse ollut skarpimpi niin meillä olisi ollut loistotreenit!

Lienekö ollut sitten kaipuuta agilitykentälle vai mitä, koska Mangon ei enää treenien jäkeen oksennellut. Ensi sunnuntaiksi lupaan nukkua kunnon yöunet ja olla terävänä paikalla. Sitten taitaakin olla enää yhdet treenit ennen joulutaukoa. Me olemmekin tauon ansainneet, koska yhdetkään treenit ei ole meiltä väliin jäänyt!

Turhautuneisuutta

Nyt ollaan oltu sellaisessa nousukiidossa, että jo oli aikakin tasoittaa vauhtia. Helppoja ratoja kolme kappaletta, mutta Mangon nenä osoitti vain yhteen kohtaan koko kentällä. Kaiken huippu ettei paikalta löytynyt yhtään mitää joten arvailujen varaan jää mikä siellä miestä niin kiinnosti.

Innostuneesti Mango teki kaiken sen mitä teki. Upeat pysähdykset puomin loppuun, putket vauhdilla läpi, mutta upeasti säntäsi myös aina tilaisuuden tullen sitä yhtä ja ainoaa kohtaa haistelemaan ja tutkimaan. Eteenpäin päästi kunhan maksapala oli ihan nenässä kiinni. Yksi järkevän oloinen suoritus saatiin aikaiseksi, mutta voi sitä turhautuneisuuden määrää! Kiitokset muille ryhmäläisille ja ohjaajalle jotka kannustivat ja sanoivat ettei tällä kertaa ainakaan ohjaajassa ollut vika.

Yhden epäonnistuneen otoksen emme anna meitä suuremmin masentaa, vaikka eihän tuo kivaa ollut. Olen ollut niiiiiiin onnellinen, kun Mango on kuunnellut ja ollaan yhdessä tehty. Nyt oli korvat ummessa ja vain joku mystinen haju nenässä. Toivotaan vähempiä hajuja ensi kerralla. Seuraavaa sunnuntaita odotellessa ja kontaktia harjoitellessa...

Takaleikkauksia ja muita reittisuunnitelmia

Ihanat treenit takana! Alku tosin oli hieman kankea, kun esteitä oli käynyt joku ulkopuolinen lainaamassa ja melkoiseen järjestykseen (lue: epäjärjestykseen) olivat esteet varastoon jättäneet. Kaikki tarvittava kuitenkin löytyi ja mukavia ratoja saatiin aikaiseksi.

Mango teki hienot lämmittelyt kuunnellen upeasti ohjeita. Ensimmäiselle harkkaradalle piti taas käydä tekemässä omat lämmittelyt ja tarkastaa, että esteet ovat suorituskunnossa. Keppejä pitää harjoitella lisää ja varsinkin niiden aloitusta. Mango tulee kyllä estettä kohti hienosti, mutta kohdalla ei taida oikein ymmärtää, että siinä oikeasti on suoritettava este. Nyt kuului "SEEIIS!!" ja sitten vasta päästiin aloittamaan kepit. Arjalta sain vinkkejä käden sijoitteluun jotta kepit sujuisivat sujuvammin. Sitä sitten kokeilemme ensi kerralla.

Radalla oli kohta johon kokenut agilitaaja olisi heti tehnyt takaleikkauksen. Minähän en sellaista osannut ajatellakaan, kun kunnolla edes tiennyt miten se tehdään. No sellainen käskettiin tehdä ja me sitten se tehtii, kolme kertaa, ja hienosti meni! Hieman Mango siinä pyöri, et minne se mamma hävisi, mutta tajusi kyllä jutun juonen melko nopeasti. On mulla kyllä yltiö fiksu koira!! Viimeiselle radalle tehtiin vielä tosi tiukka käännös pienestä välistä hyppy sarjalla ja se oli kyllä hienoa se.

Me kyllä parannetaan suorituksiamme molemmat joka kerta ja aina vaan uutta potkua ja intoa tulee treenata lisää. Voidaan me jatkossakin käydä myös siellä näytelmissää pyörähtelemssä, mutta kyllä meidän juttu taitaa olla viuhua ympäri agilitykenttää molemmilla ponnarit liehuen!

Tavoitteet selväksi!

Ajeltiin taas pimeässä syystalvessa treeneihin. Hui kun oli pihamaa märkä, jäinen ja ällö. Onneksi treenit vedetään sisällä maneesisa! Riitta oli jostain kaivanut mukavan radan, joka sisälsi hyppyjä, putkia ja A-esteen. Mukavat vauhdikkaat treenit joissa saatiin kaikille hienoja suorituksia.

Maksanpalat oli taskussa ja nyt Mango ottaakin kontaktia jo heti kun kentälle päästään. Yllättäen jo lämmittely meni hienosti. Mango alkaa selvästi ymmärtämään lajin hienoutta. Ensimmäinen treenirata oli siinä rajoilla, että taisi olla Mangolle vähän liian vaikea. Hyvää harjoitusta kuitenkin minulle! Radalla oli kohta josta A-esteelle piti nousta melko pienestä kulmasta vaikeamman hyppysarjan jälkeen. Mangolle en saanut sekavan hyppysuorituksen jälkeen tarpeeksi vauhtia A:lle joten nousu oli hankala. Onneksi mamma saa auttaa.. A:lta mentiin putkeen ja sieltä takaisin A:lle jolloin vauhtia riitti ja Mango kipusi vallan itse ylös asti ja hienosti tultiin alaskin ja jäätiin kontaktipinnalle namia odottamaan!

Viimeinen rata oli vallan vauhdikas ja kaksi hienoa suoritusta tehtiin! Putkiin meno takkusi pari kertaa, kun nami minun kädessä kiinosti liikaa. Oma moka, mitäs pidän nameja kädessä. Saatiin kyllä paljon kehuja muilta ryhmäläisiltä ja Riitalta. Minä en kyllä lopeta ihmettelemistä kunka upeasti ollaan edetty! Ehkäpä en ole vaan luottanut koirani taitoihin enkä ole näin ollen osannut siltä myöskään vaatia.

Riitan helpotuksesksi emme ole Mangon kanssa kolmosiin tähtäämässä. Kiitos Riitta luottamuksesta ;) hih! Kerroin olevani Mangon kanssa harjoittelemassa agilityä jotta itse olisin sitten valmiinpi, kun se partainen lapsi sitten joskus tulee. Vuoden agility silkiksi voisi tietysti yrittää tai ainakin kysyä Silkkiyhdistyksen hallitukselta mikäli voitaisiin Agility-tulokas sarja perustaa! Uusia tavoitteita pitää tietysti aina asettaa tilanteiden mukaan. Muutama tavoite on jo saavutettu: meitä ei heitetty ensimmäisitä treeneistä pois, Mango on oppinut hienosti esteitä, yhteistyömme on parantunut mielettömän paljon ja olemme jo suorittaneet täysiä ratoja! Agility kärpänen on pahasti päässyt minua ja Mangoa puraisemaan eikä tämä kutina taida ihan juuri loppua... Ensi sunnuntaina saadaan taas vähän helpotusta!

Suukkoja puolin ja toisin

Treeneihin lähdettiin puhtaan ja silkiksi trimmatun koiruuden kanssa ja maksanpalat tietty taskussa. Sumun läpi löydettiin treeni paikalle, mutta olipa hurja ajokeli! Mitäpä ei kotiäiti tekisi oman ajan takia?! Hih!

Lämmittelyrata sisälsi hyppyjä, putkea hyppyja ja taas putkea ja vielä pari hyppyä. Mangolle lämmittelyt ovat todellakin lämmittelyja ja tällä kertaa karattiin puomille katselemaan maisemia. Pari muutakin haistelukierrosta piti tehdä, mutta kyllä ne maksat ja äitin kanssa touhuaminen sitten kuitenkin veivät voiton!

Ensimmäinen harkkarata meni kohtuu hyvin. Muutamia ohjausvirheitä tuli, mutta Mango suoritti esteet hienosti. Putkelle taisi kerran karata ja kun siitä sai satikutia niin sitten seuraavan kerran samaiseen putkeen meneminen meinasi takuta. Ihanaa on kyllä suorittaa ihan oikeita ratoja ja keskittyä koiran ohjaamiseen! Ensimmäisen harjoitusradan jälkeen otin Mangon syliin ja kehuin kovasti ja taisin hieman suukottaakin. Pieni suloisuuteni antoi suukon takaisin! Se oli jotenkin kovin hellyyttävä hetki. Ohjaaja Riitakin huokaisi "Voih, suukkoja..".

Toinen harjoitusrata meni vieläkin paremmin. Toisen radan kompastuskivi oli vain muuri jota Mango ei ollut aiemmin suorittanut. Muurilta siis ensin kielto, mutta kun uudelleen mentiin niin johan pommpas yli! Keppejä pitää vielä treenata ja nyt tulikin treenattua molemmilta puolilta. Itsestäni huomasin, että toiselta puolelta teen pientä ranneliikettä, kun taas toiselta puolelta käsi heilui kuin heinämiehellä. Pitääkin alkaa muutenkin huomiomaan enemmän omaa tekemistä ja liikkumista kentällä. Koiralla alkaa hiljalleen olemaan esteistä hypyt, puomi ja putki hallussa. A-esteellä on omat haasteensa, keinua olemme vähemmän päässet treenaamaan ja pussia ei olla kokeiltu vielä ollenkaan. Pitääkin sitä Riitalta pyytää!

Ihaninta tässä kaikessa on se, että olen löytänyt mukavan harrastuksen Mangon kanssa. Joka viikko uusia onnistumisen fiiliksiä ja iloisella mielellä saadaan viettää sunnuntai-illat ja aloittaa uusi viikko. Ensi sunnuntaita taas odotellen...

Laitetaan hyvä(ksi todettu) kiertämään!

Tämän kertaiset treenit alkoi jo kotosalla, kun tämä kokkikoulunkin käynyt ohjaaja mietti millä lämpötilalla nuo maksaleikkeet kannattaa paistella. Kypsäksi sain ja kaksi meni vielä raakana jääkaappiin odottamaan paistamista ja mahdollista kuivatusoperaatiota... Maksapalat taskuun ja auton nokka kohti Asikkalan kirkonkylää.

Heti alusta asti tuli selväki ettei ole maksan voittanutta! Lämmittelyt onnistuttiin nekin tekemään ilman remmiä. Mango karkasi vain pari kertaa haistelemaan ja kerran karkasi A-esteen päälle.. Hmm.. Ylpeä olen kyllä pienestä miehestäni ja kyllähän nuo treenikaveritkin kehuivat. Ihanaa harrastaa porukassa jossa kaikki tukevat toisiaan!

Teimme kaksi erilaista rataa ja molemmat meni kohtuu hyvin. Yhteensä tuli siis neljä ratasuoritusta. Mango oli koko ajan mukana menossa joka oli se tärkein juttu. A-este tuottaa edelleen suurimmat haasteet. Mango mielellään menee A-esteelle, mutta tällä kertaa vauhti loppui ja piti minun vähän tuupata pyllystä vauhtia loppuun. Alas Mango kuitenkin tuli nyt hienosti (maksan haju nenässä) eikä enää tarvinnut myöskään jäädä esteen päälle ihmettelemään. Ensimmäisellä radalla Mango karkasi haistelemaan ohjaaja Riitan lahkeita. Toisen radan viimeistä suoritusta olisi voinut kutsua jo ihan agility suoritukseksi. Siitä olen kovin kovin ylpeä!

Tästä on hyvä fiilis jatkaa taas treenejä. Nyt päästään jo enemmän keskittymään myös minun ohjaajana toimimiseen, eli aletaan päästä lajin ytimeen. Vielä ollaan kyllä täysin alku taipaleella enkä olisi villeimmissäkään kuvitelmissa uskonut, että oltaisiin tässä missä nyt ollaan. Onnistuminen pienessäkin asiassa on kyllä maailman paras motivaattori. Kun se onnistumisen ilo näkyy myös koiran silmissä niin voihan pojat mikä fiilis!

Niin ja tuo otsikko.. Maksapaloja annoin nyt Jekku-havaneesin ohjaaja Emmalle ja eiköhän heilläkin ensi sunnuntaina ole jo omat maksapalat mukana. Arjalta sain itselleni vinkin ja nyt sitten eteenpäin Emmalle.

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Sunnuntai oli ällöttävän sateinen ja pimeä, mutta treeneihin raahauduttiin hakemaan lisäpiristystä. Nyt olikin melkein koko joukko kasassa, eli viisi koirakkoa mukana ja Rauha (joka onkin kultsu-labbis-coktail) vahtimassa vuoroaan odottavien namipusseja. Treeneissä tehtiin lämmittelyrata ja kaksi eri rataa joista toinen oli Arjan piirtämä. Rata oli ollut joissakin epävirallisissa kisoissa missä hän oli käynyt. Arja siis yksi ryhmässä treenaavista joka myös oli näissä treeneissä meidän "pelastava enkeli"...

Lämmittelyt meni ihan hienosti ja Mango oli remmissä kiinni tehden kaikki mitä pyydettiin. Välillä kyllä selvästi teki mieli huidella jonnekin ihan muualle, mutta eipä päässyt. Ensimmäinen rata tehtiin myös remmi kaulassa ja yllättävän hyvin meni. Tarpeeksi kun on vauhtia niin ei ehdi Mango muualle haahuilla! A-esteen kanssa edelleen samat ongelmat eli ylös mennään ensimmäisellä kerralla vauhdilla ja ylös jäädään ihmettelemään, et kuis täältä nyt alas uskaltaa tulla..?? Namien voimalla sieltä jotenkin alas tullaan, mutta kyllä se kamalan hankalalta tuntui. Mango vielä meinaa tulla alas kylki edellä alas ja kun reunalla ollaan niin pylly meinaa tippua reunan yli. Kaksi kertaa rata tehtiin ja toisella kerralla menikin jo ihan mallikkaasti - paitsi se A-este.

Toiselle radalle laitoin Mangon tukan ponnarille. Ensimmäisellä radalla tuntui, että piti sen karvoja siirrellä silmiltä katsekontaktin saamiseksi. Sieltähän ne silmät löytyi! Arja tosian oli meidän enkeli, kun sieltä Arjan takin taskuista löytyio meillekin pari maksan palaa.. Siitä alkoi meidän uusi elämä!! Tukka pois silmiltä, että tietää minne mennään ja maksaa palkinnoksi!! Otin Mangolta remmin pois ja sitten mentiin! Huh huh.. Täysin eri koira! Pari karkaamista tapahtui, mutta hyvin pieniä jopa meidän mittakaavassa. Kaksi kertaa rata mentiin ilman remmiä ja jopa A-esteeltä päästiin alas. Ylös mennessä tarvittiin minun apua, kun sen ensimmäisen innostuneen nousun jälkeen Mangolla into katoaa. A-estettä lukuun ottamatta aivan upea rata ja tästä on enemmän kuin ilo jatkaa treenaamista!

Ylpeä olen pienestä koirastani joka alkaa hiljalleen oppia agilityn saloja. Vähän täytyy olla ylpeä itsestänikin, kun olen jaksanut tehdä ja yrittää. Ihaninta on löytää yhteys koiran kanssa ja olla YHDESSÄ iloisia onnistumisista. Ensi sunnuntaina siis maksa namit mukaan ja uutta oppimaan!

Saako itkeä?!?

Tällä kertaa meitä oli treeneissä vain kaksi koirakkoa, mutta pääsipä ohjaaja Riitan 12v. labbis Rauhakin vähän muistelemaan menneitä. Aloitimme lämmittelyllä joka sisälsi kaksi hyppyestettä ja yhden putken ja niitä sitten suhattiin mitä ihmeellisemmissä järjestyksissä suoraan, ristiin ristiin ja suoraan. Yritettiin aluksi ilman remmiä, mutta Mango kävi sen verran kuumana, että remmi päätyi takaisin kaulaan. Näin saatiin taas onnistumisiakin aikaan vaikkakin se nenä tahtoo sinne maahan mennä ja keskittyminen enemmän sinne yleisössä oleviin muihin poikiin...

Teimme kahta eri rataa ja ensimmäistä menimme Mangon kanssa remmin kanssa paitsi kepit jotka alkavat sujua jo mallikkaasti (kotitreenistä ollut apua!) ja viimeisen hypyn. Onhan se melkoista suhaamista remmin kanssa ja yrittää putken jälkeen napata remmiä kiinni. Ok tuloksin selvisimme ensimmäisestä radasta. Toiselle radalle Mango oli saanut suurimmat höyryt päästeltyä ja jaksoi yllättävän hyvin keskittyä olennaiseen! Otin siltä ensimmäisellä kierroksella remmin irti keppien jälkeen. Mitä siinä tapahtui, en tiedä, mutta niin se Mango vaan kuunteli minne mennään ja innoissaan suoritti esteitä. Ainoa karkaaminen tapahtui puomille joka yhden hypyn jälkeen kovasti houkutteli. Kyllä meinasi oikeasti tulla tippa linssiin, kun maaliin päästiin!! Ihanaa!

Uudemman kerran mentiin ja tällä kertaa koko rata ilman remmiä. Jälleen karkaaminen puomille ennen aikaisesti samassa kohdassa, mutta palattiin pari estettä taaksepäin eikä puomikaan houkutellut vasta kuin silloin kun sinne piti mennäkin! Jiihaa! Ainoana ongelman oli radalla puomin alastulo jossa joku nyt Mangolla mättää. A-esteeltä alastulo on ollut ongelmallista, mutta toivotaan tämän olevan vain hetkellistä.

Edellisellä kerralla meinasi itku tulla, kun takapakkia oltii otettu. Tällä kertaa kyyneleet vaihtuivat onnen kyyneliin. Pitää tsempata nyt kovasti Mangon kanssa yhdessä tekemiseen. Vauhtia ja innostusta riittää kunhan koira virittyy oikeaan tunnelmaan - ja minä siinä sitten samalla. Nähtäväksi jää millaisia kyyneliä ensi kerralla vai selviämmekö ilman... Ensi sunnuntaihin!

Mango aloittaa remmisulkeiset!

Sunnuntai ja treenit takana. Uskomattoman vauhdikkaan alun jälkeen otettiin takapakkia sitte oikein urakalla. Tätä oltiin osattukin jo odottaa. Mangosta ei agilitykentällä uskoisi ikinä, että se on saalistava pikkuterrieri vaan ihka aito vihikoira siitä siellä kasvaa! Nenä maassa mennään ja kuullan mitä halutaan... Voi voi, kyllä minua hävetti - taas kerran.

Alku oli tosiaan salama lähtö. Pari hyppyä ja siitä vauhdikas hyppy puomille (kontakti otettiin kyllä). Puomin loppupuolella piti sitte jäädä haistelemaan ja vauhti tyssäsi täysin. Sitten taas mentiin. Hyppy, putki, hyppy ja uskomatonta vauhtia A:n päälle josta melkeinpä yhtä nopeasti meinasi lähteä alas samaa reittiä kun oli sinne mennyt. Siinä sitten taas aikaa meni, että herra saatiin alas oikeaa reittiä. Siellä päällä kun on niiiiiiin mukavaa istuskella ja katsella. Lopuksi vielä kaksi vauhdikasta ja tyylipuhdasta hyppyä ja lämmittelyrata oli tehty. Sitten vielä mentiin sama homma väärinpäin, mutta Mangon motivaatio oli jäänyt sille viimeiselle hypylle. A-esteelle ei mennyt ilman minun apua, useammasta yrityksestä huolimatta, kiire oli vain pois kentältä.

Kakkostreeni tehtiinkin sitten hihnan kanssa ja homma onnistui miljoona kertaa paremmin. Kepit tosin on melko hankalaa hihnan kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Toisella radalla oli siis pari hyppyä, kepit, hyppy, putki, hyppy, keinu, putki ja vielä pari hyppyä. Mango teki kaiken mallikkaasti ja kontakti pysyi sinne hihnan toiseen päähän. Hihna ei missään vaiheessa ollut kireällä joten taisi olla enemmän sellainen psykologinen juttu. Näin kuitenkin jatkamme hetken aikaa, koska saamme onnistuneita suorituksia. Mangokin oli iloinen tekemisestä ja varmaan "helpottunut" kun remmi kaulassa pakotti keksittymään yhteen asiaan. Eiköhän onnistuneet suoritukset innosta sitäkin tekemään sitten jossain vaiheessa ilman remmiäkin!

Takapakkia tulee kaikille aina jossain vaiheessa ja huipuillakin on huonoja päiviä. Olen onnellinen tähän mennessä saavutetusta edistyksestämme ja edelleen jopa hieman yllättynyt siitä kuinka taitava Mango onkaan. Ensi sunnuntaita odotellessa... :)

Monta hylsyä voi saada yhdelle radalle?

Sunnuntain treeneihin ajettiin kuusi tuntia lumi- ja vesisateessa ja taisi se aurinkokin jossain vaiheessa matkaa vilahtaa. Sotkamo oli siis lähtöpiste ja treeneihin saavuttiin juuri sopivasti, eli kun esteet oli raahattu sisään ja aseteltu paikoilleen. Meidän perheen miehet lähtivät kauppareissulle ja lupasivat tulla myöhemmin minua ja Mangoa kannustamaan.

Mango oli siis kuusi tuntia maannut boxissa joten virtaa riitti, mutta kuulo oli taas hävinnyt jonnekin. Yllättävän hienosti selvisimme kuitenkin kokonaisien radan!! WOW!! Rata sisälsi kaikki muut esteet paitsi muuria ja pussia, jota emme olekaan vielä päässeet kokeilemaan. Hypyillä aloitettiin hienosti ja jopa yli mentiin se maaginen ensimmäinenkin hyppy. A-esteelle lennähdettiin niin etten huomannutkaan ja ehdin vain huutaa "Seeeeeiiiiis!" ja sinnehän se sitten Mango jäi A:n harjalle maisemia katselemaan. Alaskin tultiin, mutta sitä pitää vielä treenata hallitummaksi. Seuraavaksi taisi (olen ollut taas hurmiossa koiran suorituksesta) olla rengas jonka kohdalla kysyin Mangolta "Vieläkö sä muistat tämän?". Muistihan se ja matka jatkui hypyillä ja putkella. Putket alkaa kulkemaan jo hienosti. Sitten vauhdilla kohti keinua jolla juuri ja juuri ehdin ottaa koirasta kiinni ennen kuin keinu keikkasi. Mangoa ei kyllä kolahdukset häirinneet ja matka jatkui parilla putkella, hypyillä ja puomilla. Kokonainen rata siis mentiin, mutta matkalle mahtui monta haistelua, karkaamista, kieltäytymistä, esteen väärinpäin menoa yms. Ainakin se viisi hylsyä olisi tullut, mutta loppuun asti päästiin! Muut tekivät saman radan kaksi kertaa, mutta meille riitti yksi kerta. Silti saimme kehuja ja edistystä on Riitan mukaan tapahtunut! JEE!

Rehellisiä kun ollaan niin en olisi ikinä uskonut, että kahdessa kuukaudessa voisi tapahtua näin paljon edistystä. Nyt jo mennään kokonaisia ratoja! Silti meillä on vielä piiiiitkä matka edessä ja minun pitää opetella pitämään paremmin Mango kurissa ja oppia vaatimaan siltä enemmän. Mango osaa kyllä, mutta minä tarvitsen treeniä.

Julle ja Hemmo tulivat juuri sopivasta ennen toista suoritustamme. Kyllä minua nauratti kentällä, kun katsomosta kuului Hemmon innostunutta hihkuntaa! Poikien paikallaolo ei suoritukseemme vaikuttanut ja suoritus oli samaa tasoa kuin ensimmäinenkin. Julle oli (odotetusti) yllättynyt siitä, kuinka hyvin Mango kentällä totteli ja teki. Tästä innostuneena Julle hankki meille eilen futistreenikepejä jotka saatiin iskettyä pihanurmeen. Nyt voimme treenata keppejä myös kotona! Eilen Mangon kanssa testattiin ja pari hienoakin suoritusta saatiin aikaiseksi. Kotipihassa on vaan se ongelma, kun sitä pitää pienen silkkimiehen niin kovasti vartioida...

Treenit jatkuu ja taas me sitä seuraavaa sunnuntaita odotellaan!

Ääni kateissa, mutta yhteys hetkittäin tallella!

Sunnuntai tuli ja meni. Kiireinen perheen äiti ei meinaa ehtiä kirjoittaa kuulumisia. Flunssaa podetaan ja sunnuntaina oli ääni melko lailla kateissa. Yritä siinä nyt sitten kutsua koiraa ja neuvoa mihin suuntaan mennään!

Tällä kertaa aloin myös minä harjoittelemaan rataan tutustumista muiden ryhmäläisten kanssa. Ennen olen vain seuraillut vieressä touhua, mutta nyt "rohkaistuin" mukaan harjoittelemaan "mielikuvitusohjausta". Loppupeleissähän se on sitten minusta kiinni, kun koira on esteet oppinut. Kivaa on kyllä opetella uutta!

Mango aloitti treenit vanhaan tuttuun malliin riman alituksella. "Murrr!" sanoin minä ja taisi se Riittakin jotain murahdella... Ylikin päästiin ja putket meni yllättävän hienosti ja vaivatta. Uutena esteenä pääsimme harjoittelemaan keinua ja sekös kivaa oli, kun nakkeja sai koko laudan pätkän verran!! Yhtään ei Mango keinua pelännyt joten innolla odottolemme seuraavaa kertaa! A-este mentiin todella(!) lyhyellä vauhdilla ja pieni sissi silkkiterrieri kapusi hienosti ylös ja tuli taas niin vauhdilla alas, ettei mamma ehtinyt pysäyttää kontaktipinnalle. Nostin Mangon siihen alastulolle istumaan ja siinä se sitten istua törötti valan skarppina odottaen käskyä seuraavalle esteelle! Kyllä siinä taas hiipi ajatus mieleen, että kenen koira tuo oikein on?! Vallan olen pojasta ylpeä!

Kakkosradalla tuli vanhana tuttuna kepit, joita pitää kyllä hieman lisää treenata! Muutamat treenit onkin tässä välissä ollut ettei niitä olla harjoiteltu. Hypyiltä Mnago tuli hienosti, mutta keppejä lähetyttäessä ei tainnut edes ymmärtää, että ne on este joka pitää suorittaa!! Treeniä treeniä...

Ilman ohjaajan kuuluva ääntä suoriuduimme treeneistä hienosti ja Mnagokin alkaa päästä hommasta jyvälle. Muutkin ryhmäläiset kehuivat ja sehän se aina kivalta tuntuu! Meillä on kyllä mukava porukka, kun kaikki toisiaan kannustaa ja iloitsee pienistäkin onnistumisista. Harvinaista herkkua nykyisessä koiramaailmassa joten tästäkös nyt sitten nautimme!

Onnistumisen riemua!

Treenit takana ja hikimärkänä, ääni kateissa, mutta hymyssä suin sain kotiin ajella. Tehtiin iltapäivällä ensin reilu tunnin "väsytys" lenkki Mangon kanssa ja lenkeillä on myös loistava tilaisuus harjoitella kontaktin luomista. Vastaantulijoille räyhääminen on meille ollut pieni ongelma, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Mango hakee itse kontaktia minuun ja aina sen pienen namimurun saa, kun niin tekee. Treeni tuottaa tulosta!

Agilitykentälle... Hieman olin ennen treenejä huolissani, kun ei tuntunut Mangoa mamma kiinnostavan. Siinä sitten pieniä temppuja tehtiin katsomon puolella ennen omaa vuoroa ja se auttoi! Ensimmäisellä kerralla Mango tosin kävi ensin omatoimisesti tarkastamassa kaikki neljä kentällä ollutta putkea, josko edellinen koira olisikin niihin jäänyt. Jekkua ei kuitenkaan löytynyt ja suoritettiin ihan kohtuu mallikkaasti pieni rata jonka muodosti muutama hyppy, puomi ja pari putkea. Virheet johtuivat ohjaajan virheistä - kuten ne aina johtuvat - ja muutamasta koiran mielenkiinnon häviämisestä. Tosin oikealla ohjauksella ja innostamisella niistäkin oltaisiin selvitty joten omaan piikkiini laitan kaikki!

Toisella treenikierroksella pääsimme kokeilemaan uutena esteenä A-estettä. Hankalimmaksi osoittautui ohjaajan pääseminen sinne toiselle laidalle ottamaan koiraa vastaan! Mango oli aivan innoissaan ja pari kertaa mentiin vauhdilla yli. Treeneissä sääntönä kuitenkin se, että kontaktien lopussa pysähdytään ja se tuottikin sitten minulle ohjausongelmia. Pari liian hidasta A:lle nousuyritystä ja Mnago heitti hanskat tiskiin. "En jaksa yrittää, kun en tuonne ylös pääse." Panta ja remmi kaulaan ja saatiin yksi onnistunut suoritus loppuun (paitsi tietysti se pysähdys sinne loppuun). Siitä sitten jatkoimmekin koko radan mitä muutkin treenasivat. Minä juoksin ja huutelin koiralle ohjeita ja samalla Riitalta mille esteelle seuraavaksi. Minä olin kyllä kuin jossain transsissa, kun koira teki mitä pyydettiin! Vaikka virheitä tuli ja hylkäys olisi tullut niin olin aivan haltioissani siitä suorituksesta ja niistä onnistumisista mitä siihen lyhyeen hetkeen ehti tulla! Vau! Aivan mieletöntä!!

Katsotaan mitä ensi viikolla tapahtuu, mutta näillä onnistumisilla jaksaa kyllä koko viikon! Lisäyksenä edelliseen kappaleeseen, että olin tosiaan niin hurmiossa, ettei kyllä mitenkään muistu mieleen miten se rata nyt sitten meni. Oppina tältä viikolta mukaan seuraaviin treeneihin, että pitää saada itsensä viritettyä into-hurmokseen jolloin näyttää koirakin innostuvan ihan eri tavalla! Hyviä me ollaan ja paremmiksi opitaan!

Kontakti. Kontaktiii.. Kontaaaakkktiiiiii!?!

Sunnuntaina oltiin treenamassa pienellä porukalla, eli vain kolme koirakko mukana. Kontaktitreenit valitettavasti jääneet menneellä viikolla vähälle ja siitähän sitten kärsittiin.

Olen ottanut tavaksi tehdä Mangon kanssa kontaktiharkkoja siinä pihamaalla ennen kentälle menoa. Silloin kyllä löytyy kiinnostusta tehdä vaikka mitä temppuja ja tapitetaan niiiiiiin kovasti meikäläistä! Anti olla kun kentälle päästään niin kaveri huitelee pitkin maneesia haistelemessa (merkkaa onneksi vain, jos on joku muu ryhmäläinen ehtinyt ensin) jokaisen esteen ja kyllä - korvat täysin tukossa. Koiran ohjaajalla loppuu ääni ja happi, kun yrittää saada koiraa innostumaan ja kuuntelemaan. Toivotaan vaan, ettei ryhmän ohjaajalta lopu hermot..

Saatiin me onneksi jotain aikaiseksikin ja Mango yllätti minut täysin! Kahden hypyn sarja, josta käännös kolmannelle hypylle hypylle ja siitä putkeen. Tämän se meni sitten ilman välipalkkausta ja putkesta tultua istui minun eteen odottamaan palkkaa. Kaksi kertaa peräkkäin!! Täh?! Minä siinä katselin, että kenes koira tuo on?

Jotain ollaan siis myös opittu eikä me toivoa olla menetetty. Tuo kontaktin / yhteyden puuttuminen meidän väliltä taitaa olla se isoin ongelma, koska kun se ajoittain löytyy niin sitten mennääääään! Treeniä treeniä.. Uusia esteitä ei tällä kertaa tullut, vaikka se A-estekin sinne roudattiin. Tärkeintä meille on mielekäs yhdessä tekeminen!

Innolla taas ensi sunnuntaita odottelemme ja yritetään ehtiä muutamia kontaktiharjoituksiakin tehdä. Eilen niitä jo tuolla lenkkipolulla muutamia tuli tehtyäkin.. ;)

p.s. niille edellisten treenien "hajuhaitoillekin" löytyi syy, kun ryhmän narttu jäi nyt kolmen viikon treenitauolle juoksujen takia..

Hajuhaittoja

Kolmannet treenit takana jonne huristettiin lennosta ystävän baby shower-kutsuilta. Johtuiko sitten siitä kiireestä vai mistä, mutta yhteys Mangon ja mun väliltä oli jossain aivan muualla kuin siellä agilitykentällä!!  Hajuja oli kenttä täynnä ja nenä maassa viiletettiin menemään. Eipälyksiä kyllä heräsi, koska muillekin tuntui hajut nenään eikä Mango ainut ollut joka "sekosi".

Kaikesta huolimatta saatiin me kyllä jotain aikaiseksikin ja edistystäkin tapahtui! Aluksi kolmen hypyn sarjaa jotka kaikki samassa linjassa. Paikka-käskyä pitää kotona harjoitella, muuten meni hienosti. Aluksi ohjaaja piti Mangoa ensin paikallaa ja minä kauko-ohjasin sieltä komannen hypyn takaa. Mango viiletti ensimmäisen hypyn ali ja sitten kaksi viimeistä yli.. Pari kertaa uudestaan ja hienosti hypittiin kaikki kolme!

Uusia esteitä ei tällä kertaa tullut. Mentiin vielä myös puomia, putkea ja rengasta. Jokainen koirakko teki kolme treeniä ja viimeisellä mekin tehtiin sarjana kolme hyppyä, siitä suoraan puomille ja siitä putkeen. Tässä jopa pari kertaa onnistuen melkein virheittä!

"Hajuhaitoista" huolimatta onnistuneet treenit. Kiitokset taas ohjaaja Riitalle kannustavista sanoista! Seuraavaa sunnuntaita emme vaan istu ja innolla odota, vaan etsimme sitä hieman kadoksissa ollutta yhteyttä ohjaajan ja koiran välillä. Sikäli mikäli se löytyy niin sitten saa hieman treeniä myös se "paikka" käsky.

"Oikein on terävä ja pelkäämätön koira!"

Edellisenä sunnuntaina seura järjesti kilpailut ja me keskityimme Sotkamon mummin ja ukin vierailuun. Eilen päästiin sitten taas tositoimiin ja kivaa oli!!

Nyt paikalla oli pari koirakkoa enemmän ja ryhmän oma ohjaaja Riitta Koskenkangas. Monia agilityohjaajia en ole tavannut tai opissa ollut, mutta Riitta oli loistava! Oikea opettaja meille. Harjoittelimme Mangon kanssa uudelleen hyppyä ja putkea ja niiden yhdistelmää. Oikea tekniikka löytyi pian ja onnistuimme hienosti! Puomi mentiin myös uudelleen. Riitta sanoi treenien alussa, että hänen ryhmässään on sitten se sääntö, että kaikki pysähtyvät kontaktien loppuun. Hyvinhän se meni ja Mango oppi/muisti samantien sanan "paikka". Kai sille on jotain alitajuntaan jäänyt mitä olen yrittänyt kotona opettaa...

Uusina esteinä tuli rengas ja kepit. Ensin rengasta joka meni hiiiieeenosti! Kepit hieman jännitti, kun olen antanut itseni ymmärtää, että ne ovat ne vaikein este. Ensin minä peruuttelin keppien vasemmalla puolella, nami oikeassa kädessä ja Mango pujotteli kaikki kepit kuin olis aina pujotellut! Uudelleen niin, että molemmilla sama rintamasuunta ja taas meni upeasti. Kolmannella kerralla otin namin koiranpuoleiseen käteen (vasen) ja sitten tuli jo yksi virhe, kun mun vasemman käden koordinaatio petti. Mango siis meni ja teki kaiken mitä pyydettiin!

Lopuksi Riitta sanoi: "Sulla on terävä koira, eikä se vissiin mitään pelkää! Saat siitä hienon koiran tähän lajiin!" Voih!! Mitä mä siihen voin sanoa? Mango sai paaaaaljon nakkeja, suukkoja ja kehuja joista niitä nakkeja varmaan arvosti eniten. Lauantain pienoisen näyttelypettymyksen jälkeen tuli kyllä kehut tarpeeseen. Mangolla siis on rahkeita agilitysilkiksi!!! Yeah!

Treenien lopuksi esteet kasaan ja sitten jaoin muille ryhmäläisille tenniksenpeluuseen kelpaamattomia tennispalloja joita Julle oli meille repullisen pakannut mukaan. "Saadaako oikeasti ottaa?? Ihanaa, mein koirat on ihan pallohulluja!!"

Ensi sunnuntaita jännityksellä odotellaan ja toivotaan, että menee yhtä hienosti!

Ali esteiden, yli putkien..

Ensimmäiset agilitytreenit takana - saadaan mennä toistekin! Olihan siellä Mangolla ihmettelemistä: uudet koirat, uusi paikka, uudet ihmiset, uudet kujeet.. Treenit tosiaan järjestetään hevosmaneesissa joten outoja hajuja riitti haisteltavaksi!

Mukana meidän lisäksi kolme koirakkoa, jotka jo kaikki tekivät pitkää rataa. Olinpas helpottunut, kun kaikki harjoittelivat omalla vuorollaan suljetussa maneesissa! Mangon kanssa ensin kokeilimme hyppyjä, jotka siis ensin alitettiin.. Pari oikein hienoa hyppyä saatiin tehtyä joista olen oikein ylpeä! Putki oli seuraava kohde ja Mangolle täysin uusi tuttavuus. Läpi meni niin että heilahti!! Pari kertaa ohjaaja piti Mangoa putken päässä kiinni, että minä ehdin mennä toiseen päähän vastaan ja sittenhän sieltä vauhdilla tultiinkin!! Pari kertaa onnistuin itse ohjaamaan Mangon putkeen ja ottamaan koiran toiseen päähän vastaan, yeah! Mango kokeili tosiaan putken päälle hyppäämistäkin, kun sieltä näki yleisöön hieman paremmin.. Puomin testasimme myös ja ensimmäisellä kerralla teimme hitausennätyksen - jokainen väli ja tassunjälki puomilla piti haistella! Sitten keksittiinkin kinkkuherkut ja vauhdilla mentiin! Ei ole Mangolla ainakaan korkeanpaikankammoa.

Kaikinpuolin ollaan kyllä tyytyväisiä ensimmäisiin treeneihin. Mangolle kasapäin uusia juttuja, mutta kunhan paikka ja hajut alkaa tulla tutuiksi niin eiköhän tästä meille iloinen uusi haarastus saada. Treeniryhmän jäsenetkin tuntuivat mukavilta ja ottivat hyvin tällaisen vasta-alkajan mukaan ryhmään, kiitos siitä heille!

Ensi sunnuntaita odotellessa...

Mangostako agilitysilkki?

Innostusta treenaamiseen on ollut jo pitkän aikaa ja nyt sain vihdoinkin aikaiseksi hakea meille treenipaikkaa. Kanavan Koirakilta ottaa meidät mukaan treeneihin ja ensimmäinen kerta olisi nyt 16.8. klo 18.00. Hui! Hieman kyllä jännittää kuinka meidän käy...

Kotipihassa ollaan Mangon kanssa hyppyjä harjoiteltu joskus omaksi iloksi ja "turhia temppuja" osataan liiaksikin. Oppivainen tuo koiruus on, joten kai meillä hieman on toivoa. Nyt sitten vaan avoimin mielin kohti sunnuntaita - olis jo sunnuntai!!