Ääni kateissa, mutta yhteys hetkittäin tallella!

Sunnuntai tuli ja meni. Kiireinen perheen äiti ei meinaa ehtiä kirjoittaa kuulumisia. Flunssaa podetaan ja sunnuntaina oli ääni melko lailla kateissa. Yritä siinä nyt sitten kutsua koiraa ja neuvoa mihin suuntaan mennään!

Tällä kertaa aloin myös minä harjoittelemaan rataan tutustumista muiden ryhmäläisten kanssa. Ennen olen vain seuraillut vieressä touhua, mutta nyt "rohkaistuin" mukaan harjoittelemaan "mielikuvitusohjausta". Loppupeleissähän se on sitten minusta kiinni, kun koira on esteet oppinut. Kivaa on kyllä opetella uutta!

Mango aloitti treenit vanhaan tuttuun malliin riman alituksella. "Murrr!" sanoin minä ja taisi se Riittakin jotain murahdella... Ylikin päästiin ja putket meni yllättävän hienosti ja vaivatta. Uutena esteenä pääsimme harjoittelemaan keinua ja sekös kivaa oli, kun nakkeja sai koko laudan pätkän verran!! Yhtään ei Mango keinua pelännyt joten innolla odottolemme seuraavaa kertaa! A-este mentiin todella(!) lyhyellä vauhdilla ja pieni sissi silkkiterrieri kapusi hienosti ylös ja tuli taas niin vauhdilla alas, ettei mamma ehtinyt pysäyttää kontaktipinnalle. Nostin Mangon siihen alastulolle istumaan ja siinä se sitten istua törötti valan skarppina odottaen käskyä seuraavalle esteelle! Kyllä siinä taas hiipi ajatus mieleen, että kenen koira tuo oikein on?! Vallan olen pojasta ylpeä!

Kakkosradalla tuli vanhana tuttuna kepit, joita pitää kyllä hieman lisää treenata! Muutamat treenit onkin tässä välissä ollut ettei niitä olla harjoiteltu. Hypyiltä Mnago tuli hienosti, mutta keppejä lähetyttäessä ei tainnut edes ymmärtää, että ne on este joka pitää suorittaa!! Treeniä treeniä...

Ilman ohjaajan kuuluva ääntä suoriuduimme treeneistä hienosti ja Mnagokin alkaa päästä hommasta jyvälle. Muutkin ryhmäläiset kehuivat ja sehän se aina kivalta tuntuu! Meillä on kyllä mukava porukka, kun kaikki toisiaan kannustaa ja iloitsee pienistäkin onnistumisista. Harvinaista herkkua nykyisessä koiramaailmassa joten tästäkös nyt sitten nautimme!

Onnistumisen riemua!

Treenit takana ja hikimärkänä, ääni kateissa, mutta hymyssä suin sain kotiin ajella. Tehtiin iltapäivällä ensin reilu tunnin "väsytys" lenkki Mangon kanssa ja lenkeillä on myös loistava tilaisuus harjoitella kontaktin luomista. Vastaantulijoille räyhääminen on meille ollut pieni ongelma, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Mango hakee itse kontaktia minuun ja aina sen pienen namimurun saa, kun niin tekee. Treeni tuottaa tulosta!

Agilitykentälle... Hieman olin ennen treenejä huolissani, kun ei tuntunut Mangoa mamma kiinnostavan. Siinä sitten pieniä temppuja tehtiin katsomon puolella ennen omaa vuoroa ja se auttoi! Ensimmäisellä kerralla Mango tosin kävi ensin omatoimisesti tarkastamassa kaikki neljä kentällä ollutta putkea, josko edellinen koira olisikin niihin jäänyt. Jekkua ei kuitenkaan löytynyt ja suoritettiin ihan kohtuu mallikkaasti pieni rata jonka muodosti muutama hyppy, puomi ja pari putkea. Virheet johtuivat ohjaajan virheistä - kuten ne aina johtuvat - ja muutamasta koiran mielenkiinnon häviämisestä. Tosin oikealla ohjauksella ja innostamisella niistäkin oltaisiin selvitty joten omaan piikkiini laitan kaikki!

Toisella treenikierroksella pääsimme kokeilemaan uutena esteenä A-estettä. Hankalimmaksi osoittautui ohjaajan pääseminen sinne toiselle laidalle ottamaan koiraa vastaan! Mango oli aivan innoissaan ja pari kertaa mentiin vauhdilla yli. Treeneissä sääntönä kuitenkin se, että kontaktien lopussa pysähdytään ja se tuottikin sitten minulle ohjausongelmia. Pari liian hidasta A:lle nousuyritystä ja Mnago heitti hanskat tiskiin. "En jaksa yrittää, kun en tuonne ylös pääse." Panta ja remmi kaulaan ja saatiin yksi onnistunut suoritus loppuun (paitsi tietysti se pysähdys sinne loppuun). Siitä sitten jatkoimmekin koko radan mitä muutkin treenasivat. Minä juoksin ja huutelin koiralle ohjeita ja samalla Riitalta mille esteelle seuraavaksi. Minä olin kyllä kuin jossain transsissa, kun koira teki mitä pyydettiin! Vaikka virheitä tuli ja hylkäys olisi tullut niin olin aivan haltioissani siitä suorituksesta ja niistä onnistumisista mitä siihen lyhyeen hetkeen ehti tulla! Vau! Aivan mieletöntä!!

Katsotaan mitä ensi viikolla tapahtuu, mutta näillä onnistumisilla jaksaa kyllä koko viikon! Lisäyksenä edelliseen kappaleeseen, että olin tosiaan niin hurmiossa, ettei kyllä mitenkään muistu mieleen miten se rata nyt sitten meni. Oppina tältä viikolta mukaan seuraaviin treeneihin, että pitää saada itsensä viritettyä into-hurmokseen jolloin näyttää koirakin innostuvan ihan eri tavalla! Hyviä me ollaan ja paremmiksi opitaan!

Kontakti. Kontaktiii.. Kontaaaakkktiiiiii!?!

Sunnuntaina oltiin treenamassa pienellä porukalla, eli vain kolme koirakko mukana. Kontaktitreenit valitettavasti jääneet menneellä viikolla vähälle ja siitähän sitten kärsittiin.

Olen ottanut tavaksi tehdä Mangon kanssa kontaktiharkkoja siinä pihamaalla ennen kentälle menoa. Silloin kyllä löytyy kiinnostusta tehdä vaikka mitä temppuja ja tapitetaan niiiiiiin kovasti meikäläistä! Anti olla kun kentälle päästään niin kaveri huitelee pitkin maneesia haistelemessa (merkkaa onneksi vain, jos on joku muu ryhmäläinen ehtinyt ensin) jokaisen esteen ja kyllä - korvat täysin tukossa. Koiran ohjaajalla loppuu ääni ja happi, kun yrittää saada koiraa innostumaan ja kuuntelemaan. Toivotaan vaan, ettei ryhmän ohjaajalta lopu hermot..

Saatiin me onneksi jotain aikaiseksikin ja Mango yllätti minut täysin! Kahden hypyn sarja, josta käännös kolmannelle hypylle hypylle ja siitä putkeen. Tämän se meni sitten ilman välipalkkausta ja putkesta tultua istui minun eteen odottamaan palkkaa. Kaksi kertaa peräkkäin!! Täh?! Minä siinä katselin, että kenes koira tuo on?

Jotain ollaan siis myös opittu eikä me toivoa olla menetetty. Tuo kontaktin / yhteyden puuttuminen meidän väliltä taitaa olla se isoin ongelma, koska kun se ajoittain löytyy niin sitten mennääääään! Treeniä treeniä.. Uusia esteitä ei tällä kertaa tullut, vaikka se A-estekin sinne roudattiin. Tärkeintä meille on mielekäs yhdessä tekeminen!

Innolla taas ensi sunnuntaita odottelemme ja yritetään ehtiä muutamia kontaktiharjoituksiakin tehdä. Eilen niitä jo tuolla lenkkipolulla muutamia tuli tehtyäkin.. ;)

p.s. niille edellisten treenien "hajuhaitoillekin" löytyi syy, kun ryhmän narttu jäi nyt kolmen viikon treenitauolle juoksujen takia..

Hajuhaittoja

Kolmannet treenit takana jonne huristettiin lennosta ystävän baby shower-kutsuilta. Johtuiko sitten siitä kiireestä vai mistä, mutta yhteys Mangon ja mun väliltä oli jossain aivan muualla kuin siellä agilitykentällä!!  Hajuja oli kenttä täynnä ja nenä maassa viiletettiin menemään. Eipälyksiä kyllä heräsi, koska muillekin tuntui hajut nenään eikä Mango ainut ollut joka "sekosi".

Kaikesta huolimatta saatiin me kyllä jotain aikaiseksikin ja edistystäkin tapahtui! Aluksi kolmen hypyn sarjaa jotka kaikki samassa linjassa. Paikka-käskyä pitää kotona harjoitella, muuten meni hienosti. Aluksi ohjaaja piti Mangoa ensin paikallaa ja minä kauko-ohjasin sieltä komannen hypyn takaa. Mango viiletti ensimmäisen hypyn ali ja sitten kaksi viimeistä yli.. Pari kertaa uudestaan ja hienosti hypittiin kaikki kolme!

Uusia esteitä ei tällä kertaa tullut. Mentiin vielä myös puomia, putkea ja rengasta. Jokainen koirakko teki kolme treeniä ja viimeisellä mekin tehtiin sarjana kolme hyppyä, siitä suoraan puomille ja siitä putkeen. Tässä jopa pari kertaa onnistuen melkein virheittä!

"Hajuhaitoista" huolimatta onnistuneet treenit. Kiitokset taas ohjaaja Riitalle kannustavista sanoista! Seuraavaa sunnuntaita emme vaan istu ja innolla odota, vaan etsimme sitä hieman kadoksissa ollutta yhteyttä ohjaajan ja koiran välillä. Sikäli mikäli se löytyy niin sitten saa hieman treeniä myös se "paikka" käsky.