Eilen siis oli toiset treenit parin viikon tauon jälkeen ja kuten otsikosta voi arvailla niin eipä tässä huimia edistymisiä ole tapahtunut. Jostain pitäisi Mangolle keksiä "se jokin" mikä saisi hommasta innostumaan. Taas juostiin maneesia ympäri etsien hevosten jättämiä kakkakikkareita. Argh! Kaksi rataa tehtiin ja molemmat aloitettiin remmisulkeisilla. Sen jälkeen päästiin jo suht normaalisti etenemään, vaikkakin Mangon nenä oli enemmän maata kuin esteitä kohti. Toisella, varsinaisella radalla, saatiin kolmas suoritus näyttämään melkein agilityltä ja tuntui kuin Mangokin olisi yht äkkiä muistanut: "Ainiin, tätähän me oltiinkin täällä tekemässä!". Näihin heräämisiin menee vaan välillä tuskastuttavan pitkä aika.
Kirjallisuutta ja julkaisuja olen nyt haalinut itselleni tällaisen "mahdottoman" koiran treenaamisesta. Toivotaan, että jostain apua löytyy. Periksi ei anneta! Odotellaan taas ensi sunnuntaita ja toivotaan, että saataisiin hiukan enemmän onnitumisen fiiliksiä - sekä koiralle että ohjaajalle :) .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti