Tukka hyvin, kaikki hyvin

Sunnuntai oli ällöttävän sateinen ja pimeä, mutta treeneihin raahauduttiin hakemaan lisäpiristystä. Nyt olikin melkein koko joukko kasassa, eli viisi koirakkoa mukana ja Rauha (joka onkin kultsu-labbis-coktail) vahtimassa vuoroaan odottavien namipusseja. Treeneissä tehtiin lämmittelyrata ja kaksi eri rataa joista toinen oli Arjan piirtämä. Rata oli ollut joissakin epävirallisissa kisoissa missä hän oli käynyt. Arja siis yksi ryhmässä treenaavista joka myös oli näissä treeneissä meidän "pelastava enkeli"...

Lämmittelyt meni ihan hienosti ja Mango oli remmissä kiinni tehden kaikki mitä pyydettiin. Välillä kyllä selvästi teki mieli huidella jonnekin ihan muualle, mutta eipä päässyt. Ensimmäinen rata tehtiin myös remmi kaulassa ja yllättävän hyvin meni. Tarpeeksi kun on vauhtia niin ei ehdi Mango muualle haahuilla! A-esteen kanssa edelleen samat ongelmat eli ylös mennään ensimmäisellä kerralla vauhdilla ja ylös jäädään ihmettelemään, et kuis täältä nyt alas uskaltaa tulla..?? Namien voimalla sieltä jotenkin alas tullaan, mutta kyllä se kamalan hankalalta tuntui. Mango vielä meinaa tulla alas kylki edellä alas ja kun reunalla ollaan niin pylly meinaa tippua reunan yli. Kaksi kertaa rata tehtiin ja toisella kerralla menikin jo ihan mallikkaasti - paitsi se A-este.

Toiselle radalle laitoin Mangon tukan ponnarille. Ensimmäisellä radalla tuntui, että piti sen karvoja siirrellä silmiltä katsekontaktin saamiseksi. Sieltähän ne silmät löytyi! Arja tosian oli meidän enkeli, kun sieltä Arjan takin taskuista löytyio meillekin pari maksan palaa.. Siitä alkoi meidän uusi elämä!! Tukka pois silmiltä, että tietää minne mennään ja maksaa palkinnoksi!! Otin Mangolta remmin pois ja sitten mentiin! Huh huh.. Täysin eri koira! Pari karkaamista tapahtui, mutta hyvin pieniä jopa meidän mittakaavassa. Kaksi kertaa rata mentiin ilman remmiä ja jopa A-esteeltä päästiin alas. Ylös mennessä tarvittiin minun apua, kun sen ensimmäisen innostuneen nousun jälkeen Mangolla into katoaa. A-estettä lukuun ottamatta aivan upea rata ja tästä on enemmän kuin ilo jatkaa treenaamista!

Ylpeä olen pienestä koirastani joka alkaa hiljalleen oppia agilityn saloja. Vähän täytyy olla ylpeä itsestänikin, kun olen jaksanut tehdä ja yrittää. Ihaninta on löytää yhteys koiran kanssa ja olla YHDESSÄ iloisia onnistumisista. Ensi sunnuntaina siis maksa namit mukaan ja uutta oppimaan!

Saako itkeä?!?

Tällä kertaa meitä oli treeneissä vain kaksi koirakkoa, mutta pääsipä ohjaaja Riitan 12v. labbis Rauhakin vähän muistelemaan menneitä. Aloitimme lämmittelyllä joka sisälsi kaksi hyppyestettä ja yhden putken ja niitä sitten suhattiin mitä ihmeellisemmissä järjestyksissä suoraan, ristiin ristiin ja suoraan. Yritettiin aluksi ilman remmiä, mutta Mango kävi sen verran kuumana, että remmi päätyi takaisin kaulaan. Näin saatiin taas onnistumisiakin aikaan vaikkakin se nenä tahtoo sinne maahan mennä ja keskittyminen enemmän sinne yleisössä oleviin muihin poikiin...

Teimme kahta eri rataa ja ensimmäistä menimme Mangon kanssa remmin kanssa paitsi kepit jotka alkavat sujua jo mallikkaasti (kotitreenistä ollut apua!) ja viimeisen hypyn. Onhan se melkoista suhaamista remmin kanssa ja yrittää putken jälkeen napata remmiä kiinni. Ok tuloksin selvisimme ensimmäisestä radasta. Toiselle radalle Mango oli saanut suurimmat höyryt päästeltyä ja jaksoi yllättävän hyvin keskittyä olennaiseen! Otin siltä ensimmäisellä kierroksella remmin irti keppien jälkeen. Mitä siinä tapahtui, en tiedä, mutta niin se Mango vaan kuunteli minne mennään ja innoissaan suoritti esteitä. Ainoa karkaaminen tapahtui puomille joka yhden hypyn jälkeen kovasti houkutteli. Kyllä meinasi oikeasti tulla tippa linssiin, kun maaliin päästiin!! Ihanaa!

Uudemman kerran mentiin ja tällä kertaa koko rata ilman remmiä. Jälleen karkaaminen puomille ennen aikaisesti samassa kohdassa, mutta palattiin pari estettä taaksepäin eikä puomikaan houkutellut vasta kuin silloin kun sinne piti mennäkin! Jiihaa! Ainoana ongelman oli radalla puomin alastulo jossa joku nyt Mangolla mättää. A-esteeltä alastulo on ollut ongelmallista, mutta toivotaan tämän olevan vain hetkellistä.

Edellisellä kerralla meinasi itku tulla, kun takapakkia oltii otettu. Tällä kertaa kyyneleet vaihtuivat onnen kyyneliin. Pitää tsempata nyt kovasti Mangon kanssa yhdessä tekemiseen. Vauhtia ja innostusta riittää kunhan koira virittyy oikeaan tunnelmaan - ja minä siinä sitten samalla. Nähtäväksi jää millaisia kyyneliä ensi kerralla vai selviämmekö ilman... Ensi sunnuntaihin!

Mango aloittaa remmisulkeiset!

Sunnuntai ja treenit takana. Uskomattoman vauhdikkaan alun jälkeen otettiin takapakkia sitte oikein urakalla. Tätä oltiin osattukin jo odottaa. Mangosta ei agilitykentällä uskoisi ikinä, että se on saalistava pikkuterrieri vaan ihka aito vihikoira siitä siellä kasvaa! Nenä maassa mennään ja kuullan mitä halutaan... Voi voi, kyllä minua hävetti - taas kerran.

Alku oli tosiaan salama lähtö. Pari hyppyä ja siitä vauhdikas hyppy puomille (kontakti otettiin kyllä). Puomin loppupuolella piti sitte jäädä haistelemaan ja vauhti tyssäsi täysin. Sitten taas mentiin. Hyppy, putki, hyppy ja uskomatonta vauhtia A:n päälle josta melkeinpä yhtä nopeasti meinasi lähteä alas samaa reittiä kun oli sinne mennyt. Siinä sitten taas aikaa meni, että herra saatiin alas oikeaa reittiä. Siellä päällä kun on niiiiiiin mukavaa istuskella ja katsella. Lopuksi vielä kaksi vauhdikasta ja tyylipuhdasta hyppyä ja lämmittelyrata oli tehty. Sitten vielä mentiin sama homma väärinpäin, mutta Mangon motivaatio oli jäänyt sille viimeiselle hypylle. A-esteelle ei mennyt ilman minun apua, useammasta yrityksestä huolimatta, kiire oli vain pois kentältä.

Kakkostreeni tehtiinkin sitten hihnan kanssa ja homma onnistui miljoona kertaa paremmin. Kepit tosin on melko hankalaa hihnan kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Toisella radalla oli siis pari hyppyä, kepit, hyppy, putki, hyppy, keinu, putki ja vielä pari hyppyä. Mango teki kaiken mallikkaasti ja kontakti pysyi sinne hihnan toiseen päähän. Hihna ei missään vaiheessa ollut kireällä joten taisi olla enemmän sellainen psykologinen juttu. Näin kuitenkin jatkamme hetken aikaa, koska saamme onnistuneita suorituksia. Mangokin oli iloinen tekemisestä ja varmaan "helpottunut" kun remmi kaulassa pakotti keksittymään yhteen asiaan. Eiköhän onnistuneet suoritukset innosta sitäkin tekemään sitten jossain vaiheessa ilman remmiäkin!

Takapakkia tulee kaikille aina jossain vaiheessa ja huipuillakin on huonoja päiviä. Olen onnellinen tähän mennessä saavutetusta edistyksestämme ja edelleen jopa hieman yllättynyt siitä kuinka taitava Mango onkaan. Ensi sunnuntaita odotellessa... :)

Monta hylsyä voi saada yhdelle radalle?

Sunnuntain treeneihin ajettiin kuusi tuntia lumi- ja vesisateessa ja taisi se aurinkokin jossain vaiheessa matkaa vilahtaa. Sotkamo oli siis lähtöpiste ja treeneihin saavuttiin juuri sopivasti, eli kun esteet oli raahattu sisään ja aseteltu paikoilleen. Meidän perheen miehet lähtivät kauppareissulle ja lupasivat tulla myöhemmin minua ja Mangoa kannustamaan.

Mango oli siis kuusi tuntia maannut boxissa joten virtaa riitti, mutta kuulo oli taas hävinnyt jonnekin. Yllättävän hienosti selvisimme kuitenkin kokonaisien radan!! WOW!! Rata sisälsi kaikki muut esteet paitsi muuria ja pussia, jota emme olekaan vielä päässeet kokeilemaan. Hypyillä aloitettiin hienosti ja jopa yli mentiin se maaginen ensimmäinenkin hyppy. A-esteelle lennähdettiin niin etten huomannutkaan ja ehdin vain huutaa "Seeeeeiiiiis!" ja sinnehän se sitten Mango jäi A:n harjalle maisemia katselemaan. Alaskin tultiin, mutta sitä pitää vielä treenata hallitummaksi. Seuraavaksi taisi (olen ollut taas hurmiossa koiran suorituksesta) olla rengas jonka kohdalla kysyin Mangolta "Vieläkö sä muistat tämän?". Muistihan se ja matka jatkui hypyillä ja putkella. Putket alkaa kulkemaan jo hienosti. Sitten vauhdilla kohti keinua jolla juuri ja juuri ehdin ottaa koirasta kiinni ennen kuin keinu keikkasi. Mangoa ei kyllä kolahdukset häirinneet ja matka jatkui parilla putkella, hypyillä ja puomilla. Kokonainen rata siis mentiin, mutta matkalle mahtui monta haistelua, karkaamista, kieltäytymistä, esteen väärinpäin menoa yms. Ainakin se viisi hylsyä olisi tullut, mutta loppuun asti päästiin! Muut tekivät saman radan kaksi kertaa, mutta meille riitti yksi kerta. Silti saimme kehuja ja edistystä on Riitan mukaan tapahtunut! JEE!

Rehellisiä kun ollaan niin en olisi ikinä uskonut, että kahdessa kuukaudessa voisi tapahtua näin paljon edistystä. Nyt jo mennään kokonaisia ratoja! Silti meillä on vielä piiiiitkä matka edessä ja minun pitää opetella pitämään paremmin Mango kurissa ja oppia vaatimaan siltä enemmän. Mango osaa kyllä, mutta minä tarvitsen treeniä.

Julle ja Hemmo tulivat juuri sopivasta ennen toista suoritustamme. Kyllä minua nauratti kentällä, kun katsomosta kuului Hemmon innostunutta hihkuntaa! Poikien paikallaolo ei suoritukseemme vaikuttanut ja suoritus oli samaa tasoa kuin ensimmäinenkin. Julle oli (odotetusti) yllättynyt siitä, kuinka hyvin Mango kentällä totteli ja teki. Tästä innostuneena Julle hankki meille eilen futistreenikepejä jotka saatiin iskettyä pihanurmeen. Nyt voimme treenata keppejä myös kotona! Eilen Mangon kanssa testattiin ja pari hienoakin suoritusta saatiin aikaiseksi. Kotipihassa on vaan se ongelma, kun sitä pitää pienen silkkimiehen niin kovasti vartioida...

Treenit jatkuu ja taas me sitä seuraavaa sunnuntaita odotellaan!