Turhautuneisuutta

Nyt ollaan oltu sellaisessa nousukiidossa, että jo oli aikakin tasoittaa vauhtia. Helppoja ratoja kolme kappaletta, mutta Mangon nenä osoitti vain yhteen kohtaan koko kentällä. Kaiken huippu ettei paikalta löytynyt yhtään mitää joten arvailujen varaan jää mikä siellä miestä niin kiinnosti.

Innostuneesti Mango teki kaiken sen mitä teki. Upeat pysähdykset puomin loppuun, putket vauhdilla läpi, mutta upeasti säntäsi myös aina tilaisuuden tullen sitä yhtä ja ainoaa kohtaa haistelemaan ja tutkimaan. Eteenpäin päästi kunhan maksapala oli ihan nenässä kiinni. Yksi järkevän oloinen suoritus saatiin aikaiseksi, mutta voi sitä turhautuneisuuden määrää! Kiitokset muille ryhmäläisille ja ohjaajalle jotka kannustivat ja sanoivat ettei tällä kertaa ainakaan ohjaajassa ollut vika.

Yhden epäonnistuneen otoksen emme anna meitä suuremmin masentaa, vaikka eihän tuo kivaa ollut. Olen ollut niiiiiiin onnellinen, kun Mango on kuunnellut ja ollaan yhdessä tehty. Nyt oli korvat ummessa ja vain joku mystinen haju nenässä. Toivotaan vähempiä hajuja ensi kerralla. Seuraavaa sunnuntaita odotellessa ja kontaktia harjoitellessa...

Takaleikkauksia ja muita reittisuunnitelmia

Ihanat treenit takana! Alku tosin oli hieman kankea, kun esteitä oli käynyt joku ulkopuolinen lainaamassa ja melkoiseen järjestykseen (lue: epäjärjestykseen) olivat esteet varastoon jättäneet. Kaikki tarvittava kuitenkin löytyi ja mukavia ratoja saatiin aikaiseksi.

Mango teki hienot lämmittelyt kuunnellen upeasti ohjeita. Ensimmäiselle harkkaradalle piti taas käydä tekemässä omat lämmittelyt ja tarkastaa, että esteet ovat suorituskunnossa. Keppejä pitää harjoitella lisää ja varsinkin niiden aloitusta. Mango tulee kyllä estettä kohti hienosti, mutta kohdalla ei taida oikein ymmärtää, että siinä oikeasti on suoritettava este. Nyt kuului "SEEIIS!!" ja sitten vasta päästiin aloittamaan kepit. Arjalta sain vinkkejä käden sijoitteluun jotta kepit sujuisivat sujuvammin. Sitä sitten kokeilemme ensi kerralla.

Radalla oli kohta johon kokenut agilitaaja olisi heti tehnyt takaleikkauksen. Minähän en sellaista osannut ajatellakaan, kun kunnolla edes tiennyt miten se tehdään. No sellainen käskettiin tehdä ja me sitten se tehtii, kolme kertaa, ja hienosti meni! Hieman Mango siinä pyöri, et minne se mamma hävisi, mutta tajusi kyllä jutun juonen melko nopeasti. On mulla kyllä yltiö fiksu koira!! Viimeiselle radalle tehtiin vielä tosi tiukka käännös pienestä välistä hyppy sarjalla ja se oli kyllä hienoa se.

Me kyllä parannetaan suorituksiamme molemmat joka kerta ja aina vaan uutta potkua ja intoa tulee treenata lisää. Voidaan me jatkossakin käydä myös siellä näytelmissää pyörähtelemssä, mutta kyllä meidän juttu taitaa olla viuhua ympäri agilitykenttää molemmilla ponnarit liehuen!

Tavoitteet selväksi!

Ajeltiin taas pimeässä syystalvessa treeneihin. Hui kun oli pihamaa märkä, jäinen ja ällö. Onneksi treenit vedetään sisällä maneesisa! Riitta oli jostain kaivanut mukavan radan, joka sisälsi hyppyjä, putkia ja A-esteen. Mukavat vauhdikkaat treenit joissa saatiin kaikille hienoja suorituksia.

Maksanpalat oli taskussa ja nyt Mango ottaakin kontaktia jo heti kun kentälle päästään. Yllättäen jo lämmittely meni hienosti. Mango alkaa selvästi ymmärtämään lajin hienoutta. Ensimmäinen treenirata oli siinä rajoilla, että taisi olla Mangolle vähän liian vaikea. Hyvää harjoitusta kuitenkin minulle! Radalla oli kohta josta A-esteelle piti nousta melko pienestä kulmasta vaikeamman hyppysarjan jälkeen. Mangolle en saanut sekavan hyppysuorituksen jälkeen tarpeeksi vauhtia A:lle joten nousu oli hankala. Onneksi mamma saa auttaa.. A:lta mentiin putkeen ja sieltä takaisin A:lle jolloin vauhtia riitti ja Mango kipusi vallan itse ylös asti ja hienosti tultiin alaskin ja jäätiin kontaktipinnalle namia odottamaan!

Viimeinen rata oli vallan vauhdikas ja kaksi hienoa suoritusta tehtiin! Putkiin meno takkusi pari kertaa, kun nami minun kädessä kiinosti liikaa. Oma moka, mitäs pidän nameja kädessä. Saatiin kyllä paljon kehuja muilta ryhmäläisiltä ja Riitalta. Minä en kyllä lopeta ihmettelemistä kunka upeasti ollaan edetty! Ehkäpä en ole vaan luottanut koirani taitoihin enkä ole näin ollen osannut siltä myöskään vaatia.

Riitan helpotuksesksi emme ole Mangon kanssa kolmosiin tähtäämässä. Kiitos Riitta luottamuksesta ;) hih! Kerroin olevani Mangon kanssa harjoittelemassa agilityä jotta itse olisin sitten valmiinpi, kun se partainen lapsi sitten joskus tulee. Vuoden agility silkiksi voisi tietysti yrittää tai ainakin kysyä Silkkiyhdistyksen hallitukselta mikäli voitaisiin Agility-tulokas sarja perustaa! Uusia tavoitteita pitää tietysti aina asettaa tilanteiden mukaan. Muutama tavoite on jo saavutettu: meitä ei heitetty ensimmäisitä treeneistä pois, Mango on oppinut hienosti esteitä, yhteistyömme on parantunut mielettömän paljon ja olemme jo suorittaneet täysiä ratoja! Agility kärpänen on pahasti päässyt minua ja Mangoa puraisemaan eikä tämä kutina taida ihan juuri loppua... Ensi sunnuntaina saadaan taas vähän helpotusta!

Suukkoja puolin ja toisin

Treeneihin lähdettiin puhtaan ja silkiksi trimmatun koiruuden kanssa ja maksanpalat tietty taskussa. Sumun läpi löydettiin treeni paikalle, mutta olipa hurja ajokeli! Mitäpä ei kotiäiti tekisi oman ajan takia?! Hih!

Lämmittelyrata sisälsi hyppyjä, putkea hyppyja ja taas putkea ja vielä pari hyppyä. Mangolle lämmittelyt ovat todellakin lämmittelyja ja tällä kertaa karattiin puomille katselemaan maisemia. Pari muutakin haistelukierrosta piti tehdä, mutta kyllä ne maksat ja äitin kanssa touhuaminen sitten kuitenkin veivät voiton!

Ensimmäinen harkkarata meni kohtuu hyvin. Muutamia ohjausvirheitä tuli, mutta Mango suoritti esteet hienosti. Putkelle taisi kerran karata ja kun siitä sai satikutia niin sitten seuraavan kerran samaiseen putkeen meneminen meinasi takuta. Ihanaa on kyllä suorittaa ihan oikeita ratoja ja keskittyä koiran ohjaamiseen! Ensimmäisen harjoitusradan jälkeen otin Mangon syliin ja kehuin kovasti ja taisin hieman suukottaakin. Pieni suloisuuteni antoi suukon takaisin! Se oli jotenkin kovin hellyyttävä hetki. Ohjaaja Riitakin huokaisi "Voih, suukkoja..".

Toinen harjoitusrata meni vieläkin paremmin. Toisen radan kompastuskivi oli vain muuri jota Mango ei ollut aiemmin suorittanut. Muurilta siis ensin kielto, mutta kun uudelleen mentiin niin johan pommpas yli! Keppejä pitää vielä treenata ja nyt tulikin treenattua molemmilta puolilta. Itsestäni huomasin, että toiselta puolelta teen pientä ranneliikettä, kun taas toiselta puolelta käsi heilui kuin heinämiehellä. Pitääkin alkaa muutenkin huomiomaan enemmän omaa tekemistä ja liikkumista kentällä. Koiralla alkaa hiljalleen olemaan esteistä hypyt, puomi ja putki hallussa. A-esteellä on omat haasteensa, keinua olemme vähemmän päässet treenaamaan ja pussia ei olla kokeiltu vielä ollenkaan. Pitääkin sitä Riitalta pyytää!

Ihaninta tässä kaikessa on se, että olen löytänyt mukavan harrastuksen Mangon kanssa. Joka viikko uusia onnistumisen fiiliksiä ja iloisella mielellä saadaan viettää sunnuntai-illat ja aloittaa uusi viikko. Ensi sunnuntaita taas odotellen...

Laitetaan hyvä(ksi todettu) kiertämään!

Tämän kertaiset treenit alkoi jo kotosalla, kun tämä kokkikoulunkin käynyt ohjaaja mietti millä lämpötilalla nuo maksaleikkeet kannattaa paistella. Kypsäksi sain ja kaksi meni vielä raakana jääkaappiin odottamaan paistamista ja mahdollista kuivatusoperaatiota... Maksapalat taskuun ja auton nokka kohti Asikkalan kirkonkylää.

Heti alusta asti tuli selväki ettei ole maksan voittanutta! Lämmittelyt onnistuttiin nekin tekemään ilman remmiä. Mango karkasi vain pari kertaa haistelemaan ja kerran karkasi A-esteen päälle.. Hmm.. Ylpeä olen kyllä pienestä miehestäni ja kyllähän nuo treenikaveritkin kehuivat. Ihanaa harrastaa porukassa jossa kaikki tukevat toisiaan!

Teimme kaksi erilaista rataa ja molemmat meni kohtuu hyvin. Yhteensä tuli siis neljä ratasuoritusta. Mango oli koko ajan mukana menossa joka oli se tärkein juttu. A-este tuottaa edelleen suurimmat haasteet. Mango mielellään menee A-esteelle, mutta tällä kertaa vauhti loppui ja piti minun vähän tuupata pyllystä vauhtia loppuun. Alas Mango kuitenkin tuli nyt hienosti (maksan haju nenässä) eikä enää tarvinnut myöskään jäädä esteen päälle ihmettelemään. Ensimmäisellä radalla Mango karkasi haistelemaan ohjaaja Riitan lahkeita. Toisen radan viimeistä suoritusta olisi voinut kutsua jo ihan agility suoritukseksi. Siitä olen kovin kovin ylpeä!

Tästä on hyvä fiilis jatkaa taas treenejä. Nyt päästään jo enemmän keskittymään myös minun ohjaajana toimimiseen, eli aletaan päästä lajin ytimeen. Vielä ollaan kyllä täysin alku taipaleella enkä olisi villeimmissäkään kuvitelmissa uskonut, että oltaisiin tässä missä nyt ollaan. Onnistuminen pienessäkin asiassa on kyllä maailman paras motivaattori. Kun se onnistumisen ilo näkyy myös koiran silmissä niin voihan pojat mikä fiilis!

Niin ja tuo otsikko.. Maksapaloja annoin nyt Jekku-havaneesin ohjaaja Emmalle ja eiköhän heilläkin ensi sunnuntaina ole jo omat maksapalat mukana. Arjalta sain itselleni vinkin ja nyt sitten eteenpäin Emmalle.