"Teidän paras rata ikinä."

Eipä ole ollut hetkeen kirjoittamisen aihetta... Treeneissä ollaan kyllä käyty, mutta kuten syksy, on myös treenit olleet harmaan sävyisiä. Nyt saatiin vihdoinkin lunta maahan ja mikäs sen paremmin mieltä piristää! Ihmisen mielentilastahan se kuitenkin monesti on kiinni, kuinka hyvin tai huonosti siellä radalla menee - meidän tapauksessa ainakin ;)

Lunta maassa ja pakkasrajaa hipoen (raja on -10 astetta ja auton mittari näytti -8)ajelimme Vääksyyn. Edelliset treenit olivat jääneet välistä, koska Isänpäivän kunniaksi olimme päättäneet viettää koko päivän perheen kesken. Auto jätettiin käyntiin ja Mango oli odotusajat autossa, eikä katsomossa keräämässä itseään täyteen jännitystä. Tästä otamme käytännön jatkossa josko erossa olo mammasta auttaisi olemaan hieman kiinnostuneempi yhdessä tekemisestä.

Pakkasen ollessa mitä oli, teimme vain kaksi rataa joilla molemmilla oli vain hyppyjä, putkia ja kepit. Tajusin vasta myöhemmin, että lähdin suoraan Mangon kanssa tekemään ilman remmiä ja se jopa toimi!! Jostain kumman syystä mammam kuuntelu oli tällä kertaa jees, vaikka pitihän sitä hieman käydä yleisöä haistelemassa ja pienet "ilo-riehu-juoksut" ottamassa. Niiltä kuitenkin hienosti palauduttiin ruotuun ja toisen radan viimeinen suoritus oli sellaista menoa meiltä molemmilta, että sitä voidaan jo kutsua agilityksi!! WOW! Kyllä se tuntuikin ihan erilaiselta kuin koskaan ennen. Namia toki Mango sai, mutta nyt se jotenkin kuunteli mitä piti tehdä eikä vain juossut namin perässä.

Ylpeä olen eritoten itsestäni, koska omaan maailman lyhyimmän pinnan joka agilityreeneissä vain venyy, venyy ja venyy... Nyt sitten opettelemaan sitä samaa pinnan venyttämistä myös muille elämän osa-alueille ;) Ylpäe olen myös pienestä silkkipojastani, joka jaksaa keskittyä uskomattomiin suorituksiin. Kaikki lähtee kuitenkin minusta ja minun fiiliksestäni. Eikä pidä hetkeäkään aliarvioida ryhmämme muita jäseniä ja ohjaaja Riittaa jotka jaksavat kannustaa, nauraa ja kehua. Iso Kiitos heille!! Tästä on taas hyvä jatkaa talvi kautta :)

Voi sitä riemua, kun sai ohjata Riemua!!

Sunnuntai 3.10. oli "Riemu-päivä", mutta kerrotaanpa ensin hieman 26.9. pidetyistä treeneistä.

Syyskuun viimeiset treenit ja nähtiin pitkästä aikaa myös Jaana ja Väinö, joka edelleen tykkää sen verran lihapullista, että agilitytreeneissä jaksetaan käydä. Rata taisi koostua useammasta putkesta ja hypyistä ja niitä sitten veivattiin useammassa eri järjestyksessä. Mango suoriutui tasaisen varmasti annetuista haasteista. Edistymistäkin tapahtui, koska kolmannelle eli viimeiselle radalla emme tarvinneet remmiä kertaakaan. Mango häipyi kyllä väärälle esteelle, mutta palautin heti takaisin suorittamaan radan loppuun! Ei siis mitään haukku-räyhä-riehu-kohtausta ympäri maneesia. Se onkin jo iso edistysaskel se :) Viimeinen rata olikin sitten superhuippusuoritus ja Riittakin taisi hiljaa kuiskata "josko noista sittenkin joskus jotain tulee..?" ;) Mango esim. irtosi upeasti putkelle, kuunteli ja TEKI mitä pyydettiin! Onnistumisen tunnetta ei voita mikään!

Lokakuun ensimmäiset treenit ja Nuka-villis palautunut "juoksulomalta". Mukana oli myös Rilla-kultsu joka omistajineen vasta tutustuu agilityn saloihin. Se on pitkä matka se ja pääsinkin sen todella konkreettisesti todistamaan - itselleni ja myös näille vasta-alkajille. Ohjaajallamme Riitalla oli autossa mukana Rillan äiti Riemu joka ohjajaansa Nennen kanssa kisaa kakkosissa (nousu kolmosiin odotettavissa..) sekä Rillan täyssisko Ruu. Olin edellisissä treeneissä maininnut Annelle, että olisi hienoa päästä kokeilemaan osaavan koiran kanssa. Anne oli tästä Riitalle maininnut ja toikin Riemun minulle "koekappaleeksi". Superia!!

Mango toimi yllättävän hienosti vaikkakin oli hieman vaisu. Terävyys puuttui täysin, mutta radat suoritettiin ihan ok. Rengas tuntui aluksi olevan todella todella vaikealta, mutta onnistui toiseen suuntaan hienosti. Kuvakin saatiin otettua (alla). Tasaisia suorituksia kauneusvirheineen ja muutamine onnistumisineen. Remmi ei ollut pannassa kiinni kuin ensimmäisen radan ensimmäisellä kierroksella. Jälleen Mango karkasi kyllä toisille esteille, mutta palautui ilman räyhä-kohtauksia takaisin sinne missä oltiin menossa. Tyytväinen olen pieneen silkkipoikaani :)

Riemu Riemu Riemu.. siinä on kyllä osunut oikea nimi oikealle koiralle! Voi hyvänen aika sitä enrgiaa ja vauhtia! Tein Riemun kanssa samat radat kuin ensin Mangon kanssa (maxi-korkeuksilla tietysti). Ensimmäiselle kerralla Riitta antoi minun tehdä kaikki virheet mikä oli hyvä, koska sillä tavalla opin kuinka tämä koira käyttäytyy. Vauhti oli hurja ja mulla käskyt takelteli täysin.. uups! Onneksi virheistä oppii ja omasta mielestä pari ihan suht onnistunutt suoritusta tuli tehtyä. Kivaa meillä oli ja sehän se on se pääasia :) ..niin ja sen verran hyvin onnistuin minä, että Riitta aikoo jatkossa tuoda minulle Ruun treenihin ja saan sen kanssa aloitella ihan alusta. :) Mikäli siitä sitten joskus jotain tulee niin tehdään.siitä sitten oma bloginsa, koska tämä on Mangon agilitytarina! :)

Periksi en anna!!

Edelliset treenit jäivät meiltä väliin, koska Mangolla oli ollut lauantaina vatsaongelmia ja löysin myös sunnuntaina ihanaisia täi-eläimiä (kai se loinenkin jonkin sortin eläinon?) Wanda-partiksesta. Yök! Lääkkeellä, pesulla ja harjauksellahan niistä eroon päästiin ja masutkin oli kunnossa, joten taas päästiin treenaamaan.

Treeneissä meitä ei ollut kuin me ja Arja Urtsi-käppänän kanssa. Mangolla olikin sitten täysi homma siinä, kun piti vahdata jokainen Urtsin päästämä hengähdys.. *huokaus*. Remmin kanssa tehtti parit radat ja aina kun irti pääsi, niin lähtö tuli. Ystävän neuvomaa "tuplaremmi"-kikkaa kokeilin myös, mutta eipä nyt tainnut olla uusien juttujen opettelulle oikea aika. Kolme eri rataa tehtiin, jokainen kolme kertaa. Viimeisen radan viimeinen kerta päästiin ilman remmiä kokonaan läpi, mutta vaati useamman namikontaktin. Kontakti mikä kontakti ja koira teki mitä pyydettiin!! :)

Näin siis tällä kertaa. Välillä tuntuu, että kaikki muut ovat jo meidän osalta luovuttaneet, mutta minä en aio periksi antaa! Tiedän, että Mango osaa ja haluan myös sen saavan onnistumisen tunteen. Hermoja ehdin taas kasailla viikon verran ja takataskuun tarvii varmaan pari varapärettäkin etsiä.. Ensi sunnuntaina taas mennään näyttämään mitä me osataan - vai osataanko?

Rataan tutustumista ja huippuonnistumisia

Taukoa pukkasi oman sairastelun ja treenareiden vähyyden vuoksi. Nyt ollaan saatu taas vire päälle ja ainakin yksi uusi pari ryhmään, joten aina löytyy porukkaa treeneihin vaikka joku pois joltain kerralta jäisikin. Hyvä hyvä!!

Mango Mango.. Pieni hassu silkkiterrierini. Nyt olemme löytäneet avaimen onneen joka ei kuitenkaan vie meitä kilparadoille asti vaikka puhtaita onnistuneita ja nopeita suorituksia tulee joka treeneissä. Ongelma: Mangon kanssa on käytävä koko rata remmi kaulassa läpi, jonka jälkeen koira tottelee ja toimii kuin unelma! Mikäli olen yrittänyt antaa Mangolle tilaisuuden toimia heti hienosti niin "Hei hei..!" - siellä se jo sitten painaa intona ympäri maneesia ja haukkuu portilla ja yleisöön ja kuuroutuu täysin*huokaus*. Jahka sen sitten taas saa kiinni ja käydään rata taas remmin kanssa läpi niin sitten taas mennään kuin unelma.. MITÄ mä teen?!?

Olen kyllä super super onnellinen ja tippa linssissä joka kerta, kun Mango on upeasti virheettä radan suorittanut. Poikkeuksetta se vaan on nyt tuolla "ensimmäinen kerta remmillä"-taktiikalla mennyt kahdet treenit. Toisella kerralla oli myös muita uroksia paikalla ja pari uuttakin koiraa ja silti jaksoi keskittyä rataan ja tekemiseen. Noh, katsotaan mitä kolmannella kerralla käy ja jatketaan kontakti- ja yleisiä tottelutreenejä näin arkitouhuissa.

Ensi sunnuntaihin siis.. :)

Pieniä ratoja ja suuria onnistumisia

Pitkästä aikaa on jotain kerrottavaakin. Parit treenit menneet Mangolta aivan ohi, kun mukana on ollut treenamassa vain muita poikia ja kaikki vielä snautsereita!! Voi sitä räyhäämisen määrää.. Remmi sulkeisilla ollaan menty ja korvat Mango oli varmaan laittanut pikapostilla

Siperiaan.

20. päivä treenit sitten onnistuivatkin loistavasti "pienryhmässä" jossa mukana Mangon lisäksi aina niin ihana (ja nopea) Nuka villakoiraneitonen ja ryhmän uusin tulokas Lucy 1v. (kooikerhondje) varaohjaajamme Annen tuleva agilitytähtönen. Mango oli onnellinen saadessaan nauttia tyttösten seurasta ja laittoikin radoilla parastaan. Kerran piti kyllä juosta "kunniakierros", mutta mamma sai huijattua Mangon luuleemaan olevansa kytkettynä ja sitten taas kuunneltiin ja mentiin hienosti.

Itse opin valtavan paljon ja olenkin aiemmin vaatinut Mangolta lähes mahdottomia. Nyt helpotimme ohjaustani paljon ja johan alkoi homma pelittää. Kiitos Annelle hyvistä ohjeista ja ennen kaikkea kannustuksesta! Rakkaudesta lajiin ja silloin tällöin myös rakkaudesta yhdessä tekemiseen (Mango ei aina ihan täysin yhteistyhaluinen ole..) me jaksetaan joka sunnuntai hallille raahautua. Välillä saadaan näitä onnistumisiakin ja taas jaksetaan muutamat epäonnistumisetkin, jos niitä sattuu tulemaan :)

Maksaa on taas paistettu pakastin täyteen, joten kesäisiä sunnuntai-iltoja odotellessa... ;)

Varaope ja kuvaussessiot..

Se oli sitten äitienpäivä eilen ja Hemmo-poika lähti isän kanssa äitiä ja Mangoa agilitykentällekanustamaan. Kamerakin oli mukana, joten saatiin vihdoinkin todistusaineistoakin!

Riitta ei päässyt paikalle ja meillä olikin sitten varaopena Killan rahastonhoitaja Anne. Allekirjoittanutta hieman jännitti, minkälaista kommenttia sieltä meidän toheloinnista tulee, mutta pelot osoittautuivat turhiksi.

Rataa rakennellessa hieman varoittelin minun ja Mangon touhuista: "Noh, kohta näet..". Nähtiinkin sitten jotain sellaista mitä ei oltukaan ennen nähty. Ensimmäisen remmisulkeislämppärin jälkeen heitin Mangolta hihnan pois ja koirahan suoritti virheettömän radan innosta puhkuen ja ohjaajaa (minua) kuunnellen!! Kyllä meinasi itku päästä. Sen verran oli hieno fiilis! Extrana sain vielä kehuja siitä, kuinka hienosti koiraa radalla kannusta :)

Seuraavalle radalle Mango sitten taantui omaksi itsekseen, mutta Anne oli onneksi hyvinkin ymmärtäväinen. Kokeiltiin vähän erilaisilla taktiikoilla, Annea lainatakseni "silläkin uhalla, että menee ihan plörinäksi" ja menihän se.. Onneksi saimme Magon kanssa vielä muutamia onnistuneitakin suoritksia. Teimme siis radan ensin kahdessa osassa ja lopuksi kokonaan. Viimeisen Mango teki taas melkein virheettömästi! Minä ohjasin yhden hypyn väärin päin ja mango käveli pituushypyn yli.. Kyllä me silti olttin TOSI hyviä!!

Supermegamöllit kolmostason radalla - hyvin me vedetää!

Todellakin! Riittaa on nyt tuonut meille treeneihin kakkos- ja kolmostason ratoja treenattavaksi. Pitäähän sitä haasteita olla..

Piitkän piitkän treenitauon jälkeen Mangon kanssa mentiin parit ensimmäiset treenit remmisulkeisten merkeissä. Toissasunnuntaina uskallettiin jo hetkellisesti mennä muutamia hyppyjä mielivaltaisessa järjestyksessä niin, että remmi vain roikkui perässä mukana. Ohjaajan ei siis enää tarvinnut roikkua remmin toisessa päässä. Alkoi siis Mangokin taas löytää sen agility idean. Harmi vaan, kun olin tullut jo niin taitavaksi remminkäsittelijäksi. Muutkin treenityhmässä ihmettelivät, kuinka onnistuin mennä radat sotkeentumatta remmeinenin esteisiin.. ;) hih

Viime sunnuntaina päästiinkin sitten jo niin pitkälle, että mentiin enää panta kaulassa! Alun lämmittelyt kyllä mentiin ihan remmin kanssa, mutta pitkä rata menikin sitten pariin otteeseen läpi vain muutamalla karkaamisella! Tähtiluokan agiliitäjät ovat varmaan kauhuissaan tätä lukiessaan, mutta meille tuo oli suuren suuri voitto ja onnistuminen. Ensi kerralla osaankin sitten taas vaatia Mangolta enemmän.

Treeniporukan tuki on kyllä mielettömän ihanaa! Taas oli koko porukka pidätellyt henkeään, et kuin meidän siellä radalla käy! Hyvinhän meidän siellä kävi! Minun pienen pieni supermegamölli-agiliitäjäsilkki suoritti erinomaisesti taitotasoomme nähden KOLMOSluokan radan!! Ensi sunnuntaita taas kovasti odotellaan vaikka vappuhulinatkin pitää tässä välissä vielä selvitä..

Suoranaisesti tämä ei agilityyn liity, mutta Mangon kaihilöydöksen jälkeen on ajatusmaailmani hieman muuttunut. Ensin lähti koiralta turkki ja nyt harkitsen vakavasti Mangon kastrointia. Merkkailu ja "äijäily" on ongelma meillä muuallakin kuin agility radoilla, joten se voisi helpottaa ihan jo arkirutiinejakin. Tärkeinpänä ajatuksena on, että se voisi helpottaa Mangon omaa oloa, kun hormoonit ei niin kovaa jylläisi. Katsotaan milloin sinne lekurin pöydälle päästäisiin.

Treenitaukoa ja vanhan uudelleen opettelua

Tammi- ja helmikuu meni melkeinpä ilman treenejä. Kaksi edellistä sunnuntaita ollaan päästy treenaamaan, mutta edellisestä ei paljoa kerrottavaa ollut. Melkeinpä meinasin jo heittää pyyhkeen kehään, kun ei meinannut hommasta tulla yhtään mitään.

Viime sunnuntaina Mango saikin sitten pientä kurinpalautusta ja sitten oltiinkin kilttiä ja hiljaista poikaa! Pitää vaan näköjään minun olla hyvin tiukka. Mango osaa myös draaman esittämisen ja huijasi nytkin osaan treeniporukasta uikutuksellaan. Ohjaaja Riitta kyllä vaan naureskeli, että taitaa pojalla olla näyttelijän lahjoja... :)

Aloitettiin treenit remmin kanssa ja kun sillain meni ok, otettiin remmi pois. Kontakti sattiin hetkittäin toimimaan ja Mango meni esim. kepit aivan loistavasti. Välillä Mangon keskittyminen tosin karkaa täysin ja yleensä täysin ilman syytä. Viimeinen rata meni jopa niin hienosti, että yleisö jännityksen lauetessa - meidän päästyä ehjältä radalta maaliin - nousi ylös hurraamaan.! Yleisö = kolme muuta treenaajaa ;)

Onnistumiset - ne pienen pienetkin - ovat äärettömän tärkeitä, kuten myös treeniryhmän kannustus. Kyllä me taas jaksetaan lähteä ensi sunnuntainakin hakemaan edes sitä jotain pientä onnistumisen tunnetta!

Isojen poikien ratoja...

Pitkästä pitkästä aikaan päästiin agilityä treenaamaan! Ensin meitä kiusasi joululomat (ne oli pieni kiusa) , sitten saapuivat paukkupakkaset jotka yhdeksi sunnuntaiksi hellittivät sen verran, että meidän ryhmä sai epikset järjestettyä. Siellä käytiin Mangon kanssa pyörähtämässä, mutta siitä ei juuri seiraaville sukupolville jäänyt kerrottavaa.. Viime sunnuntain pakkasmittari näytti jo sopivia lukemia, mutta sitten hurjat lumisateet yllätti ja puoli Vääksy, harjoitusmaneesi mukaanlukien, ilman sähköä - ARGH!!

Riitta oli löytänyt jostain hieman vaativamman radan joka sitten rakenneltiin. Ensimmäinen lämmittely tehtiin Mangon kanssa remmin kassa, että edes hieman pysyi homma hanskassa. Toinen kierros lämmittelyä mentiin jo ilman remmiä ja kyllähän ne vielä muistissa oli - metkut ja kaikki.

Tällä kertaa tehtiin vain yksi treenirata jonka kaikki suorittivat kolmeen kertaan. Rata oli pidempikin kuin normaalisti ja pakkohan sitä oli yrittää. Mangon harmiksi A-estettä ei ollut, mutta puomi mentiin vallan vauhdikkaasti sekä keinu jota Mango kokeili varmaankin vasta kolmatta kertaa. Keinu kyllä pamahteli hienosti tatamiin, mutta ei menoa haitannut. Mango ottaa kontaktit loistavasti! Vielä kun saataisiin kontakti ohjaajaan säilymään kokonaisen radan verran niin sitten meitä ei enää pidättele kukaan eikä mikään!! Kepit meni yllättävän hyvin ja pussin läpi myös hienosti. Tosin Riittaa vielä piti pussin suuta hieman auki, mutta tämä olikin vasta toinen kerta, kun mokomaa kapistusta kentällä on nähty.

Pelkäsin aika paljonkin, että Mango olisi kaiken unohtanut tauon aikana. Ylpeä olen kyllä pienestä pojastani! Omaa saamattomuuttani, että se kontakti ohjaajaan välillä häviää. Töitä töitä ja töitä ja yhdessä tekemistä! Keväällä päästään taas treenaamaan myös omassa pihassa. Nyt odottelemme ensi sunnuntaita ja käymme kaupassa täydentämässä maksavarastot.. :)