Piitkän piitkän treenitauon jälkeen Mangon kanssa mentiin parit ensimmäiset treenit remmisulkeisten merkeissä. Toissasunnuntaina uskallettiin jo hetkellisesti mennä muutamia hyppyjä mielivaltaisessa järjestyksessä niin, että remmi vain roikkui perässä mukana. Ohjaajan ei siis enää tarvinnut roikkua remmin toisessa päässä. Alkoi siis Mangokin taas löytää sen agility idean. Harmi vaan, kun olin tullut jo niin taitavaksi remminkäsittelijäksi. Muutkin treenityhmässä ihmettelivät, kuinka onnistuin mennä radat sotkeentumatta remmeinenin esteisiin.. ;) hih
Viime sunnuntaina päästiinkin sitten jo niin pitkälle, että mentiin enää panta kaulassa! Alun lämmittelyt kyllä mentiin ihan remmin kanssa, mutta pitkä rata menikin sitten pariin otteeseen läpi vain muutamalla karkaamisella! Tähtiluokan agiliitäjät ovat varmaan kauhuissaan tätä lukiessaan, mutta meille tuo oli suuren suuri voitto ja onnistuminen. Ensi kerralla osaankin sitten taas vaatia Mangolta enemmän.
Treeniporukan tuki on kyllä mielettömän ihanaa! Taas oli koko porukka pidätellyt henkeään, et kuin meidän siellä radalla käy! Hyvinhän meidän siellä kävi! Minun pienen pieni supermegamölli-agiliitäjäsilkki suoritti erinomaisesti taitotasoomme nähden KOLMOSluokan radan!! Ensi sunnuntaita taas kovasti odotellaan vaikka vappuhulinatkin pitää tässä välissä vielä selvitä..
Suoranaisesti tämä ei agilityyn liity, mutta Mangon kaihilöydöksen jälkeen on ajatusmaailmani hieman muuttunut. Ensin lähti koiralta turkki ja nyt harkitsen vakavasti Mangon kastrointia. Merkkailu ja "äijäily" on ongelma meillä muuallakin kuin agility radoilla, joten se voisi helpottaa ihan jo arkirutiinejakin. Tärkeinpänä ajatuksena on, että se voisi helpottaa Mangon omaa oloa, kun hormoonit ei niin kovaa jylläisi. Katsotaan milloin sinne lekurin pöydälle päästäisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti