Teimme kahta eri rataa ja ensimmäistä menimme Mangon kanssa remmin kanssa paitsi kepit jotka alkavat sujua jo mallikkaasti (kotitreenistä ollut apua!) ja viimeisen hypyn. Onhan se melkoista suhaamista remmin kanssa ja yrittää putken jälkeen napata remmiä kiinni. Ok tuloksin selvisimme ensimmäisestä radasta. Toiselle radalle Mango oli saanut suurimmat höyryt päästeltyä ja jaksoi yllättävän hyvin keskittyä olennaiseen! Otin siltä ensimmäisellä kierroksella remmin irti keppien jälkeen. Mitä siinä tapahtui, en tiedä, mutta niin se Mango vaan kuunteli minne mennään ja innoissaan suoritti esteitä. Ainoa karkaaminen tapahtui puomille joka yhden hypyn jälkeen kovasti houkutteli. Kyllä meinasi oikeasti tulla tippa linssiin, kun maaliin päästiin!! Ihanaa!
Uudemman kerran mentiin ja tällä kertaa koko rata ilman remmiä. Jälleen karkaaminen puomille ennen aikaisesti samassa kohdassa, mutta palattiin pari estettä taaksepäin eikä puomikaan houkutellut vasta kuin silloin kun sinne piti mennäkin! Jiihaa! Ainoana ongelman oli radalla puomin alastulo jossa joku nyt Mangolla mättää. A-esteeltä alastulo on ollut ongelmallista, mutta toivotaan tämän olevan vain hetkellistä.
Edellisellä kerralla meinasi itku tulla, kun takapakkia oltii otettu. Tällä kertaa kyyneleet vaihtuivat onnen kyyneliin. Pitää tsempata nyt kovasti Mangon kanssa yhdessä tekemiseen. Vauhtia ja innostusta riittää kunhan koira virittyy oikeaan tunnelmaan - ja minä siinä sitten samalla. Nähtäväksi jää millaisia kyyneliä ensi kerralla vai selviämmekö ilman... Ensi sunnuntaihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti