Alku oli tosiaan salama lähtö. Pari hyppyä ja siitä vauhdikas hyppy puomille (kontakti otettiin kyllä). Puomin loppupuolella piti sitte jäädä haistelemaan ja vauhti tyssäsi täysin. Sitten taas mentiin. Hyppy, putki, hyppy ja uskomatonta vauhtia A:n päälle josta melkeinpä yhtä nopeasti meinasi lähteä alas samaa reittiä kun oli sinne mennyt. Siinä sitten taas aikaa meni, että herra saatiin alas oikeaa reittiä. Siellä päällä kun on niiiiiiin mukavaa istuskella ja katsella. Lopuksi vielä kaksi vauhdikasta ja tyylipuhdasta hyppyä ja lämmittelyrata oli tehty. Sitten vielä mentiin sama homma väärinpäin, mutta Mangon motivaatio oli jäänyt sille viimeiselle hypylle. A-esteelle ei mennyt ilman minun apua, useammasta yrityksestä huolimatta, kiire oli vain pois kentältä.
Kakkostreeni tehtiinkin sitten hihnan kanssa ja homma onnistui miljoona kertaa paremmin. Kepit tosin on melko hankalaa hihnan kanssa, mutta siitäkin selvittiin. Toisella radalla oli siis pari hyppyä, kepit, hyppy, putki, hyppy, keinu, putki ja vielä pari hyppyä. Mango teki kaiken mallikkaasti ja kontakti pysyi sinne hihnan toiseen päähän. Hihna ei missään vaiheessa ollut kireällä joten taisi olla enemmän sellainen psykologinen juttu. Näin kuitenkin jatkamme hetken aikaa, koska saamme onnistuneita suorituksia. Mangokin oli iloinen tekemisestä ja varmaan "helpottunut" kun remmi kaulassa pakotti keksittymään yhteen asiaan. Eiköhän onnistuneet suoritukset innosta sitäkin tekemään sitten jossain vaiheessa ilman remmiäkin!
Takapakkia tulee kaikille aina jossain vaiheessa ja huipuillakin on huonoja päiviä. Olen onnellinen tähän mennessä saavutetusta edistyksestämme ja edelleen jopa hieman yllättynyt siitä kuinka taitava Mango onkaan. Ensi sunnuntaita odotellessa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti