Lämmittelyt meni ihan hienosti ja Mango oli remmissä kiinni tehden kaikki mitä pyydettiin. Välillä kyllä selvästi teki mieli huidella jonnekin ihan muualle, mutta eipä päässyt. Ensimmäinen rata tehtiin myös remmi kaulassa ja yllättävän hyvin meni. Tarpeeksi kun on vauhtia niin ei ehdi Mango muualle haahuilla! A-esteen kanssa edelleen samat ongelmat eli ylös mennään ensimmäisellä kerralla vauhdilla ja ylös jäädään ihmettelemään, et kuis täältä nyt alas uskaltaa tulla..?? Namien voimalla sieltä jotenkin alas tullaan, mutta kyllä se kamalan hankalalta tuntui. Mango vielä meinaa tulla alas kylki edellä alas ja kun reunalla ollaan niin pylly meinaa tippua reunan yli. Kaksi kertaa rata tehtiin ja toisella kerralla menikin jo ihan mallikkaasti - paitsi se A-este.
Toiselle radalle laitoin Mangon tukan ponnarille. Ensimmäisellä radalla tuntui, että piti sen karvoja siirrellä silmiltä katsekontaktin saamiseksi. Sieltähän ne silmät löytyi! Arja tosian oli meidän enkeli, kun sieltä Arjan takin taskuista löytyio meillekin pari maksan palaa.. Siitä alkoi meidän uusi elämä!! Tukka pois silmiltä, että tietää minne mennään ja maksaa palkinnoksi!! Otin Mangolta remmin pois ja sitten mentiin! Huh huh.. Täysin eri koira! Pari karkaamista tapahtui, mutta hyvin pieniä jopa meidän mittakaavassa. Kaksi kertaa rata mentiin ilman remmiä ja jopa A-esteeltä päästiin alas. Ylös mennessä tarvittiin minun apua, kun sen ensimmäisen innostuneen nousun jälkeen Mangolla into katoaa. A-estettä lukuun ottamatta aivan upea rata ja tästä on enemmän kuin ilo jatkaa treenaamista!
Ylpeä olen pienestä koirastani joka alkaa hiljalleen oppia agilityn saloja. Vähän täytyy olla ylpeä itsestänikin, kun olen jaksanut tehdä ja yrittää. Ihaninta on löytää yhteys koiran kanssa ja olla YHDESSÄ iloisia onnistumisista. Ensi sunnuntaina siis maksa namit mukaan ja uutta oppimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti