Heti alusta asti tuli selväki ettei ole maksan voittanutta! Lämmittelyt onnistuttiin nekin tekemään ilman remmiä. Mango karkasi vain pari kertaa haistelemaan ja kerran karkasi A-esteen päälle.. Hmm.. Ylpeä olen kyllä pienestä miehestäni ja kyllähän nuo treenikaveritkin kehuivat. Ihanaa harrastaa porukassa jossa kaikki tukevat toisiaan!
Teimme kaksi erilaista rataa ja molemmat meni kohtuu hyvin. Yhteensä tuli siis neljä ratasuoritusta. Mango oli koko ajan mukana menossa joka oli se tärkein juttu. A-este tuottaa edelleen suurimmat haasteet. Mango mielellään menee A-esteelle, mutta tällä kertaa vauhti loppui ja piti minun vähän tuupata pyllystä vauhtia loppuun. Alas Mango kuitenkin tuli nyt hienosti (maksan haju nenässä) eikä enää tarvinnut myöskään jäädä esteen päälle ihmettelemään. Ensimmäisellä radalla Mango karkasi haistelemaan ohjaaja Riitan lahkeita. Toisen radan viimeistä suoritusta olisi voinut kutsua jo ihan agility suoritukseksi. Siitä olen kovin kovin ylpeä!
Tästä on hyvä fiilis jatkaa taas treenejä. Nyt päästään jo enemmän keskittymään myös minun ohjaajana toimimiseen, eli aletaan päästä lajin ytimeen. Vielä ollaan kyllä täysin alku taipaleella enkä olisi villeimmissäkään kuvitelmissa uskonut, että oltaisiin tässä missä nyt ollaan. Onnistuminen pienessäkin asiassa on kyllä maailman paras motivaattori. Kun se onnistumisen ilo näkyy myös koiran silmissä niin voihan pojat mikä fiilis!
Niin ja tuo otsikko.. Maksapaloja annoin nyt Jekku-havaneesin ohjaaja Emmalle ja eiköhän heilläkin ensi sunnuntaina ole jo omat maksapalat mukana. Arjalta sain itselleni vinkin ja nyt sitten eteenpäin Emmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti