Maksanpalat oli taskussa ja nyt Mango ottaakin kontaktia jo heti kun kentälle päästään. Yllättäen jo lämmittely meni hienosti. Mango alkaa selvästi ymmärtämään lajin hienoutta. Ensimmäinen treenirata oli siinä rajoilla, että taisi olla Mangolle vähän liian vaikea. Hyvää harjoitusta kuitenkin minulle! Radalla oli kohta josta A-esteelle piti nousta melko pienestä kulmasta vaikeamman hyppysarjan jälkeen. Mangolle en saanut sekavan hyppysuorituksen jälkeen tarpeeksi vauhtia A:lle joten nousu oli hankala. Onneksi mamma saa auttaa.. A:lta mentiin putkeen ja sieltä takaisin A:lle jolloin vauhtia riitti ja Mango kipusi vallan itse ylös asti ja hienosti tultiin alaskin ja jäätiin kontaktipinnalle namia odottamaan!
Viimeinen rata oli vallan vauhdikas ja kaksi hienoa suoritusta tehtiin! Putkiin meno takkusi pari kertaa, kun nami minun kädessä kiinosti liikaa. Oma moka, mitäs pidän nameja kädessä. Saatiin kyllä paljon kehuja muilta ryhmäläisiltä ja Riitalta. Minä en kyllä lopeta ihmettelemistä kunka upeasti ollaan edetty! Ehkäpä en ole vaan luottanut koirani taitoihin enkä ole näin ollen osannut siltä myöskään vaatia.
Riitan helpotuksesksi emme ole Mangon kanssa kolmosiin tähtäämässä. Kiitos Riitta luottamuksesta ;) hih! Kerroin olevani Mangon kanssa harjoittelemassa agilityä jotta itse olisin sitten valmiinpi, kun se partainen lapsi sitten joskus tulee. Vuoden agility silkiksi voisi tietysti yrittää tai ainakin kysyä Silkkiyhdistyksen hallitukselta mikäli voitaisiin Agility-tulokas sarja perustaa! Uusia tavoitteita pitää tietysti aina asettaa tilanteiden mukaan. Muutama tavoite on jo saavutettu: meitä ei heitetty ensimmäisitä treeneistä pois, Mango on oppinut hienosti esteitä, yhteistyömme on parantunut mielettömän paljon ja olemme jo suorittaneet täysiä ratoja! Agility kärpänen on pahasti päässyt minua ja Mangoa puraisemaan eikä tämä kutina taida ihan juuri loppua... Ensi sunnuntaina saadaan taas vähän helpotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti